18. joulukuuta 2017

Koulutunnin höpinöitä + video estekisoista

Vielä pieni paluu sunnuntain estekisoihin, sain nimittäin videot vihdoin käsiteltyä ja julkaistua. Samalla voin tietenkin höpistä hieman eilisestä koulutunnista Kallen kanssa, joka sujui erittäin hyvin ja olen siitä kovin iloinen, koska se oli viimeinen koulutunti ennen joululomaa. 


Pikkuhepalla oli edelleen paljon energiaa, jota en ollut ollenkaan odottanut. Olin odottanut tahmeaa ja väsynyttä ruunaa, mutta sehän olikin aivan loistava ratsastettava! Eteenpäinpyrkimystä riitti ja avotaivutuksilla saatiin herra vetreytymään nopeasti. Ratsastajalla vain oli kunto ihan lopussa ja jo alkuverryttelyjen avoissa jouduin pitämään pari käyntitaukoa ihan vain siksi, kun kunto loppui enkä jaksanut ratsastaa. Jossain kohdassa istuin harjoitusraviin ja sain kaksi kierrosta istuttua hampaat irvessä, kunnes oli taas pakko keventää, koska hölskyin menemään kuin mikäkin säkki. Hevonen kyllä esitti hienoa avoa niilläkin onnettomilla avuilla, mitä ratsastaja epätoivoissaan yritti antaa. 

Välikäyntien jälkeen oli laukkatyöskentelyn aika ja voi kamala miten vaikeaa oli istua satulassa! Olen nyt viimeiset kolme ratsastuskertaa hypännyt esteitä ja saanut itseni ihan esteratsastusmoodiin, mutta kysymys kuuluukin nyt, että miten siitä päästään pois? Miten saan itseni taas asennoitumaan kouluratsastukseen niin, että pystyn esim. istumaan satulassa olematta esteistunnassa? :D Laukassa tehtiin samaa avoa ja sekin onnistui kyllä ihan hyvin, vaikka takapuoli ei penkissä pysynytkään melkein ollenkaan.

Lopputunnista istuimme pitkän pätkän harjoitusravissa. Istuimme niin kauan, että kaikkien hevoset ravasivat nätissä muodossa, rennosti ja isolla ravilla. Kallenkaan harjoitusravi ei tuntunut täysin mahdottomalta, kun se ravasi niin hyvää ravia käyttäen selkäänsä. Kyllä oli hieno fiilis tunnin jälkeen!

Tässä velä videot estekisoista, ensimmäise luokan verryttelystä pikkupätkät ja molemmat radat. 



xoxo


17. joulukuuta 2017

362 päivää viimeisistä estekisoista

Osallistuin tänään Merlitzin vuoden viimeisiin estekilpailuihin, ensimmäistä kertaa kolmeensataan kuuteenkymmeen kolmeen päivään. En ole osallistunut estekisoihin vuoteen. Tämä oli pienoinen järkytys itsellenikin, kun tajusin sen. Edelliset estekisani olen hypännyt 20.12.2016. En edes muista miksen ole keväällä kisannut muuten kuin kerran koulukiosoissa, kai siinä on ollut aina joku ongelma. Syksyllä en tietenkään lähtenyt kisoihin, kun olin vasta vaihtanut tallia ja kaikki hevoset olivat uusia tuttavuuksia. 


Tämänkin päivän kisat olivat pienoinen extempore-lähtö, kun kaverini kannusti ja hevonenkin oli vapaana. Olen hypännyt viime postauksessa mainitulla Kalido - eli Kalle - nimisellä hevosella nyt neljä kertaa ennen kisoja, mutta koulua vääntänyt paljon enemmän. Oikeastaan joka viikko olen saanut Kallen tunnille sekä maanantaisin että tiistaisin ja yhteistyö sujuu joka kerta paremmin. 

Olin itse suunnitellut 60 & 80 cm luokkia, mutta loppujen lopuksi lähtölistoissa nimeni luki 70 ja 80 cm kohdilla. Pelkäsin että nuorella herralla loppuu kunto ensimmäisen luokan jälkeen, koska tunneilla toisella radalla sitä saa yleensä ratsastaa todella voimakkaasti eteenpäin, mutta huh hei, ei huolta. Pojalle oli pidetty pari vapaapäivää ja voi sitä energian määrää! Onneksi tuo on niin fiksu otus, että se osaa käyttää sen hyvin (köhö köh kaahaamalla täyttä päätä esteille, fiksua eikö?) eikä pelleile turhia. Kaikki vaikuttivat kovin yllättyneiltä, kun Kallella oli niinkin paljon energiaa... ja sehän on sileän tunneilla yleensä jopa laiska. 

Kalle ei ole hirveän hyvä poseeraamaan, kuten voitte huomata...

Kuten sanottu, pojalla oli paljon energiaa jo ekan luokan verryttelyssä ja sitä sai ihan tosissaan pidätellä. Hänellä on välillä sellainen tapa, että ennen estettä lähdetään kaahaamaan ihan täysillä ja mielellään vielä esteen jälkeenkin. Välillä esteistä ei tule minkäänlaista reaktiota, välillä hieman yliampuva. Olin ensimmäisen luokan verryttelyn jälkeen aika luottavainen hevoseen, koska verkkahypyt olivat menneet hyvin ja viimeisillä se ei ollut enää kaahannut täysillä. 

Radalla Kalle käyttäytyi oikein mallikaasti. Ei kaahaamista esteille, ehkä muutama hieman terävämpi ja isompi askel, mutta se on nuorelle hevoselle ihan toivottavaakin, että on hyvä imu esteelle. Rata sujui kokonaisuudessaan ihan hyvässä rytmissä ja sain esteille hyviä paikkoja. Ainoa pieni virhe tuli seitsemännellä esteellä, kun silakka lähti taas kiemurtelemaan puolelta toiselle haluten mennä ohi ja lähestyminen oli melkoinen vänkyrä. Yli mentiin kyllä ilman mitään epäröintiä, tuo hevonen on siitä aivan ihana. 

70 cm luokassa jaetulle ykkössijalle tulivat kaikki puhtaan radan saaneet, mutta kunniakierrokselle emme onneksi päässeet koska luulen että Kalle olisi innostunut hiukan liikaa laukatessaan monen muun hevosen seassa. Heppa pääsi noin hiukan alle puoleksi tunniksi karsinaan popsimaan heinää, kunnes tuli aika lähteä verkkaamaan seuraavaa rataa varten. Olin odottanut hitaampaa ja hieman vähemmän reaktioherkkää Kallea, mutta penkin alla loikki entistä virkeämpi tapaus. Ja verkkaesteille mentiin taas sellaista kyytiä että huhhuh. 


80 cm radasta en edes muista kovinkaan paljoa. Sain pojan pidettyä ensimmäiselle esteelle mukavasti hallinnassa ja seuraavatkin sujuivat ihan hyvin. Sain jopa sarjalle askeleet onnistumaan, eikä Kallella ollut mitään aikomuksia mennä sen ohi, toisin kuin torstaina valmennuksessa. (jossa mentiin yhtä sarjaa varmaan neljä kertaa peräkkäin, kun hevonen pääsi ohi!) Ensimmäinen virhe tapahtui kahdeksannen esteen jälkeen, kun hevonen pääsi pitkäksi, enkä saanut sitä suoristettua tiukassa kaarteessa ja se silakka pääsi luiskahtamaan esteestä ohi. Toisella kerralla sain suoran hevosen ja hyvän hypyn, mutta sen jälkeen se valui taas pitkäksi ja viimeinen este, yhdestoista, tuli alas pienellä kolahduksella. 

Kahdeksan virhepistettä, mutta muuten hyvä rata, enkä ole ollenkaan pettynyt, edes itseeni. Toki nuokin virheet olisi voinut välttää ratsastamalla, mutta vähän pitää antaa armoa sekä itselleen että hevoselle. Meidän ensimmäiset kisat yhdessä ja olen niin kovin ylpeä tuosta pikkuhepasta!

Ehkä maailman yritteliäin, fiksuin ja kovapäisin viisvee! <3


xoxo