27. joulukuuta 2016

Minihaaste: Hevoseltani olen oppinut...

Tehdäänpäs nyt pitkästä aikaa jonkunlainen postaushaaste. Luin jostain blogista - en ikävä kyllä muista enää mistä - sellaisesta haasteesta, jossa piti keksiä 10-20 asiaa, mitkä joku hevonen on opettanut. Asioilla ei ollut sen suurempaa väliä, esimerkiksi Pulla-ponilta opin... keventämään kunnolla. 
Tämä vaikutti mukavalta ja samalla pystyy myös sisäistämään kuinka paljon sitä oikeasti onkaan oppinut. Joten tuumasta toimeen siis, luulen että ratsastuskouluratsastajana tähän voi tulla melko monta eri hevosta. :D


Huimalta olen oppinut...

- istumaan hankalammassakin harjoitusravissa. Tätä todellakin tarvittiin, koska tuolla ponilla on inhottava ravi, jossa on erittäin vaikea istua. Sieltä on ratsastajat putoilleet, jos on menty ilman jalustimia ja ravi pomputtanut niin paljon. Toki ravi vieläkin on sillä lailla vaikeaa, etten voi antaa keskittymisen herpaantua hetkeksikään ja jos poni menee vähänkin liian kovaa, saa vatsalihakset melkoisen treenin. Mutta en enää pompi kymmentä senttiä ilmaan ja se on positiivista!

- että esteiden koko muuttuu hevosen koon mukaan. Jos hevonen on iso niin este näyttää pieneltä, jos poni on pieni, este on jäätävän iso. Ja pienellä Huima-ponilla esteet alkoivat näyttää todella isoilta. Hassua, mutta kun oltiin Huiman kanssa niin sanotusti kehityksen huipulla ennen alamäkeä, hypin mielelläni kasikymppiä ja olin ihan intona jos este nousi yli kahdeksankymmenen sentin. Mutta sitten alamäen alettua loppua ei näkynyt ja kasikymppi alkoi näyttää ylitsepääsemättömän valtavalta.

Taitaa olla 85cm, ei ihan ysikymppi vielä tässä ylity. Mutta keskittyneenä ilman huolen häivää!


-pitämään kädet paikoillaan. Poni on niin herkkä, että sitä ei vain voinut ratsastaa heiluvila käsillä ja koska ratsastin vain sillä, opin asian melko nopeasti. Tottakai kädet vieläkin hieman liikkuu, muttei todellakaan yhtä paljon kuin ennen. Omasta mielestäni käteni pysyvät todell hyvin paikoillaan.

- näkemään jo kaukaa onko poni hyvällä vai huonolla tuulella. Näen sen jo jos poni on tarhassa. Jos se on syömässä heinäbaarista muiden kanssa, se on hyvällä tuulella ja saattaa tulla jopa luokse haettaessa. Karsinassa se ei mökötä vaan parhaimmassa tapauksessa kerjää huomiota. Mutta jos poni seisoo tarhan nurkassa yksin, se lähtee riimunnarua pakoon ja karsinassa mököttää kuin paraskin kuusivuotias pikkulapsi. 

- ratsastamaan hevosen peräänantoon. Siihen meni aikaa, mutta voi sitä hurjaa iloa, kun ensimmäisen kerran Huima-poni meni nätisti kaula kaarella takaosa alla koko ympyrän. Ja sain ponin siihen juurikin ratsastamalla, en sillä ohjien veivaamisella mitä joskus kokeilin.





Mimmiltä olen oppinut...

- että esteitä ei tarvitse pelätä. Ainakaan siis yhdeksääkymmentä senttiä korkeampaa. Sen isompaa en ole vielä hypännytkään, mutta luultavasti se ei tuottaisi ongelmaa ainakaan jonkun suhteutetun viiden laukan linjan toisessa päässä, tai sarjan B-osana. Mutta kasikymppi menee kuin vettä vain, luotan hevoseen ja luotan jopa itseeni. 

- istunnan käytön tärkeyden. Mimmi on Huiman kanssa samanlainen siinä, että pysähdyksessä ne molemmat nostavat pään ylös kuin parhaatkin strutsi-imitoijat, jos pohje ei ole valtavan vahva ja hevonen täydellisesti avuilla. Mutta kun pysäyttää (ainakin Mimmin) vain istunnalla, se pysyy alhaalla eikä nouse ylös. Istunta myös pitää hevosen juuri siinä muotissa missä haluan.




Lotalta olen oppinut...

- alkukäyntien ja niiden aikana työskentelyn merkityksen. Olen pitkään pitänyt alkukäyntejä melko turhina, hevonenhan vain kävelee ne pakolliset viitisen minuuttia, kunnes aletaan ravailemaan. Mutta koska Lotalla on pakko kävellä vähintään se kymmenen minuuttia että hevonen vertyy, alkukäynneistä saa superhyödylliset. Ja kun vielä lisää niihin vaikka pohkeenväistöjä uralta pois ja takaisin uralle. Pitkällä ohjalla tietysti, eikä mitään superjyrkkää väistöä vaan loivaa jäsenien verryttelyä. 

- että ratsastuksen aikana ei ole pakko laukata ollenkaan. Ja hevonen voi silti olla tunnin jälkeen hikinen. Kuukausi-pari sitten, kun Lotta tuntui välillä todella huonolta - kompasteli koko ajan ja oli ihmeen jäykkä - en uskaltanut laukata ettei se kompuroi. Menin siis koko tunnin vain käyntiä ja ravia,  sain hevosen sitä kautta hyväksi ja se oli hikinen ja selvästi tehnyt töitä. Ilman laukkaa.

- käyttämään istuntaa. Istunnan käyttöni ei ollut kauhean kehuttavaa vielä vuosi sitten, mutta kun viime kesänä menin Lotalla ilman satulaa lähes koko ajan, istunnan käyttöni parani huomattavasti. Huomasin sen myös muilla hevosilla, saan käytettyä istuntaa Huimalla ja Mimmillä paljon paremmin nyt kun osaan käyttää sitä.

Älkää tuosta niskan/pään asennosta häiriintykö...


- että jos hevosta pelottaa maastossa, sille hermostuminen ei auta asiaa. Lotta pelkää traktoreita ihan valtavasti ja jännittää kovaäänisiä mopojakin jonkin verran. Jos pitää ohittaa joku pelottava asia, Lotta voi muuttua seuraavan kymmenen minuutin ajaksi todella epämukavaksi ja jännittyneeksi. Se tikittää ihme hermostunutta ravi-käynti-piaffi-pikakävelyä niin nopeasti kuin pystyy ja yleensä alan itsekin hermostua silloin, koska siinä mielentilassa hevonen ei kuuntele yhtään mitään. Mutta hermostuminen ei auta, koska se vain jännittää hevosta entistä enemmän.

- että laulaminen auttaa rentoutumaan. Kun laulaa - varsinkin jotain hidastahtista - hengitys kulkee väkisin tietyssä rytmissä, eikä pysty hengittämään nopeasti ja jännittyneesti. Siinä rentoutuu huomaamattaan hieman, kun hengittää normaalisti. Ja kun rentoutuu, hevonenkin ehkä rentoutuu. Ylempänä mainitussa kohdassa kun Lotta jännittyy maastossa, alan yleensä lauleskella jotain. Joskus se auttaa, joskus ei.




Maucalta olen oppinut... että hevoselle räyhääminen auta mitään. Sen hevosen kanssa minulla keittää yli erittäin helposti. En pidä siitä hevosesta. En ollenkaan. Ja kun menee hermo, tulen vihaiseksi sekä hevoselle että itselleni, mutta vaikka kuinka hevosella räyhäisin se ei kulje yhtään sen paremmin. Sitä täytyy ratsastaa. Olen viimeaikoina alkanut sisäistämään tätä asiaa. Jos alkaa tuntua siltä että kohta palaa sulakkeet, pysäytän hevosen ja rauhoitun hetken. Ja kohta olen valmis yrittämään uudelleen. 

Luovutus :D


Pululta olen oppinut... että hevonen täytyy rauhoitella ennen kuin se voi mennä kunnolla. Toki tämä sama juttu oli jo Huiman kanssa, mutta Pulun kanssa se korostuu aivan valtavasti. Hevonen tykkää vain juosta alta pois ja jotta sitä voi ratsastaa, se täytyy saada hitaaksi. Ja se hevonen muuten menee aivan loistavasti heti, kun sen saa rauhoittumaan.


Dandylta olen oppinut... että vaikka kuinka herkkä hevonen olisi, se voi tarvita aivan älyttömästi pohjetta kulkeakseen oikein päin. Dandy on kivan herkkis poika, mutta sekin vaatii todella vahvan pohkeen varsinkin alkutunnista. Käsi voi olla melko pehmeä, mutta ajoittain siihenkin vaaditaan kunnon hauislihaksia. Dandy menee helposti kuolaimen alle, joten se tarvitsee kunnon miesmäiset pohkeen kylkiinsä, jotta kulkee oikeassa muotissa. Kyllähän se sitten pysyy siinä ihan kivasti, mutta kun nouse ylös, tarvitsee entistä enemmän voimaa asettuakseen takaisin.




Okei, saatoin otsikoida hieman väärin. Tästä haasteesta ei sittenkään näyttänyt tulevan minihaaste, ei mitään sinne päinkään. Mutta ehkä se ei haittaa, tämä oli mielenkiintoista pohtia mitä kaikkea onkaan oppinut ja miltä hevoselta.

Kiitos haasteideasta sinä kuka olitkaan, en enää muista mistä blogista tämän idean sain. Haastan mukaan blogit Ruskein silmin, Melkein mestari, ja Vauhtia ja Vaaroja. Ja siis tämän haasteen idea ei kai ollut se, että tarinoi jokaisen asian alle viisi riviä tekstiä niin kuin minä, vaan piti vain listata nuo asiat, mutta mitäs pienistä tuleepahan pidempi postaus! ;-)



xoxo


24. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: Happy Xmas!

LUUKKU 24. Happy Xmas!


Snow is falling...
all around me...
children playing...
having fun...

It's the season...
love and understanding...

MERRY CHRISTMAS EVERYONE





xoxo


23. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: Vuoden kootut ilmeet

LUUKKU 23. Vuoden kootut ilmeet


Tänään onkin joulukalenterin toiseksi viimeinen päivä ja sopiva aika esitellä tämän vuoden parhaimmat ilmeet. Kuukausi-pari sitten oli taas Melkkilän pikkujoulut, joihin Juniorijaosto teki koostevideon koko vuodesta. Yleensä videoon on tarkoitus laittaa juuri kaikista kamalimmat kuvat ja tänäkin vuonna siitä tuli aika hirveä :D
Kuvia katsellessa sitten päätin, että näitä kuvia aion julkaista täälläkin. Jotkut näistä kuvista on varmaan jo ennenkin blogissa näkynyt, mutta saattepa vähän kertausta.

Ja kaikki seuraajat häviää ÄN YY TEE NYT! :D

























xoxo


22. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: Vuoden laskelmat

LUUKKU 22. Vuoden laskelmat


    TÄNÄ VUONNA OLEN...

... ratsastanut kuudellatoista eri hevosella
... tutustunut ratsastaen kolmeen uuteen hevoseen
... ollut koulutunnilla 65 kertaa
... ollut estevalmennuksessa 73 kertaa
... ratsastanut itsenäisesti Lotalla 70 kertaa
... pudonnut 3 kertaa
... ollut maastossa viidellä eri hevosella
... ollut kerran maastoesteillä
... ollut yhdellä leirillä
... yöpynyt tallilla yhden kerran
... ratsastanut yöllä ensimmäistä kertaa

... voittanut kilpailuissa kaksi ensimmäistä kertaa
... sijoittunut koulukisoissa ensimmäistä kertaa
... sijoittunut ratsastuskoulumestaruudessa toiselle sijalle




    KILPAILUISSA OLEN...

... ollut yhdeksän kertaa
... joista kahdet oli 1-tason koulukisat
... viidet 1-tason estekisat
... yhdet leiriestekisat
... ja yhdet 2-tason estekisat

... ollut yhdessätoista eri luokassa
... neljällä eri hevosella
... jälki-ilmoittautunut kaksi kertaa
... tuonut kuusi ruusuketta kotiin
... joista kaksi oli ensimmäisiä sijoja
... ja yksi ratsastuskoulumestaruuden toinen sija




    ESTEKISOISSA OLEN...

... saanut yhteensä yhdeksän virhepistettä
... ollut esteradalla yhteensä 571,02 sekuntia
... päässyt toiseen vaiheeseen seitsemän kertaa
... ollut kaksi kertaa Huimalla
... viisi kertaa Mimmillä
... ja kerran Dandylla (leirikisat)

... unohtanut radan yhden kerran
... kieltänyt esteelle yhden kerran
... pudottanut puomin nolla kertaa
... tehnyt voltin radalla kerran
... ansainnut neljä ruusuketta
... joista kaksi oli ensimmäisiä sijoja




    KOULUKISOISSA OLEN...

... saanut yhteensä 246,308 prosenttia
... saanut yhteensä 540 pistettä
... ollut kaksi kertaa Dandylla
... kerran Huimalla
... ja kerran Lotalla
... unohtanut radan nolla kertaa
... ansainnut yhden ruusukkeen




    TÄNÄ VUONNA OLEN MYÖS...

... tuntenut itseni tallilla tai ratsastuksen jälkeen onnellisemmaksi kuin koskaan
... halunnut oman hevosen kipeämmin kuin koskaan
... päässyt uuden hevosen kanssa kontrollittomilta 70cm radoilta sujuville 80cm radoille
... löytänyt aivan uusia puolia hevosista ja saanut kokea hevosen luottamuksen
... halunnut luovuttaa noin miljoona kertaa, kun mikään ei ole onnistunut
... rakastanut hevosta niin että melkein sattuu
... itkenyt onnesta ratsastuksen jälkeen

... ollut neljässä eri hevostapahtumassa
... ollut ensimmäistä kertaa raveissa
... elänyt jälleen yhden unohtumattoman hevoskesän
... ja saanut mielettömän upeita kuvia





xoxo


21. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: Jos hevosilla olisi Instagram

LUUKKU 21. Jos hevosilla olisi Instagram

Tämäkin hassu idea oli ihan pakko toteuttaa. Olen jo lukenut joitakin postauksia, jotka ovat olleet juuri tätä samaa aihealuetta: jos hevosellani olisi joku some. Millainen se olisi? Mitä se postailisi ja miten se käyttäytyisi?

Pohdin ensin teenkö vain yhdestä hevosesta, mutta sitten ajattelin että jos tekisin kaikista ratsu-reimoistani, tästä tulisi ehkä vielä hauskempi. Eli nyt esittelen teille Mimmin, Huiman ja Lotan somekäyttäytymistä Instagramin puolella. 

Mimmin Instagram-sivut

Klikatkaa suuremmaksi jos ette näe lukea tekstejä... 

~~~

Huiman Instagram-sivut






Mimmin kuva Huiman syntymäpäivänä ;--) 
Kirjoitusvirheitä... tuossa Mimmin kommentissa kuuluisi lukea että leevikin tais ottaa ss:n täst..

~~~

Lotan Instagram-sivut




Sillä lailla. Voi olla parempi, että me ihmiset hoidamme tämän sosiaalisessa mediassa pyörimisen. :D



xoxo