Animoitu (huonolaatuinen) banneri

Koko pääsiäisen olen pohtinut ja miettinyt Gimpin kanssa kuinka saisin banneriin vaihtuvia kuvia. Tänään sitten tajusin kysyä kaverilta joka valaisi asiaa: joitakin vinkkejä voi löytää jopa Youtubesta! Ei ollut kyllä käynyt mielessä... :D

Kaveri linkkasi tämän videon

Tuossa vielä linkki jos video ei toim:

https://www.youtube.com/watch?v=oqNh6v6XHM8

Tästä videosta tuli aika hyvin selville mitä kannattaa tehdä, mutta vielä paremman tavan keksin itse. En nyt ala sitä tässä selittämään ilman kuvia tai mitään, mutta voin joskus tehdä vaikka "Näin teet bannerin" -aiheisen postauksen, missä olisi sitten muutama erilainen tapa banneriin.

Tuskailin lähes viisi tuntia tuon bannerin kanssa. Viisi tuntia. Tallensin sen ainakin kymmenen kertaa. Yhden kerran koko Gimp kaatui ja jouduin aloittamaan kaiken alusta ;_; !  Neljä kertaa jouduin laittamaan samat kuvat ensin saman kokoisiksi, sitten niille reunat ja vielä kääntämään samaan asentoon. 

Tälle kaikelle olisi varmaan helpompikin tapa, mutta minä en sitä selvästikkään ole keksinyt. Ainoa pulma mitä en ole saanut ratkaistuksi, kuinka saada tuo GIF-animaatio pysymään hyvän laatuisena ja kuinka voisi vain lisätä sen siihen valmiiseen banneriin, ettei myös sen laatu huononisi, niinkuin kävi tuossa. Nyt aion kuitenkin pitää tuota jonkun aikaa, voiolla että kyllästyn sen huonoon laatuun ja vaihdan, mutta yritän pitää edes vaikka kuukauden, koska sen tekemiseen tuhraantui niiiin paljon aikaa.

xoxo

"They see me rollin..."

Tänään olikin vuorossa Iso-Leveä-Jyrä-Suokki Magnus ja tietysti kolmen esteen jumppasarjaa, korotettujen puomien jälkeen.

Oli pakko pysyä positiivisena, koska en ole ollut satulassa lähes yli viikkoon. Vaikka tarjolla olikin vain Maucca, no, ehkä se voisi olla ihan jees esteillä.
Alkuverkassa Maucca ei nyt ollut sen ihmeellisempi. Menin ihan kevyttä ravia, tein paljon ympyröitä sun muita. Yritin pari kertaa tempon lisäystä pitkällä sivulla, mutta hepo muuttui hiukan vanhemmaksi siitä, joten en sitä jatkanut. Maucassa yllätti, että se meni ihan kiltisti E-kulmaan, jonka yleensä yrittää kiertää vähintään viidn metrin päästä.
Alkuun aloimme tulemaan ensin käynnissä ihan maapuomeja. Tultiin pari kertaa niin, Maucca tuli ihan kivasti, kunnes aloimme tulemaan korotettuja puomeja. Heposelle oli hiukan hankala nostella jalkoja, mutta sujuivat nekin muutaman kerran jälkeen, kunhan vain kokosin tarpeeksi.

Tulimme molemmista suunnista käynnissä ja ravissa, yhden kerran puomit vähän sinkoilivat sinne sun tänne, kun herra astui hiukan sivuun. Toinen yllättävä asia oli se, miten kevyeltä Maucca tuntui. Yleensähän se on sellainen jyrä joka vaan menee etupainoisena eteenpäin, nyt se jopa teki jotain.

Puomien jälkeen aloimme tulemaan jumppasarjaa ensin normaalina yhden laukan sarjana. Maucca meni hyvin pari kertaa, mutta pari kertaa myös kompastui kiitettävästi ja tuli hiukan kelju olo, kun oli aika hypätä okseri vielä sarjan perään. Mitä jos se kompastuu ja kaatuu? Apua... No, eipä kaatunut.
Pari kertaa tuli myös okserin kanssa huono askel ekalle, mutta Maucca vei hienosti minut esteiden yli, jopa viimeisen, jonkun 70cm korkean okserin yli.

Kiusaus oli vastustamaton ja oli pakko laittaa tuo Rockyn "Gonna fly now" taustamusiikiksi. Se vaan sopii. :D

Ihan hauska valkka ja hyvä mieli jäi ensimmäisestä Maucca+esteet -kerrasta. On se Suokki vaan paljon helpompi esteillä, kun sitä voi pikkuisen päästellä menemään omien halujensa mukaan. Ja on tuo oppinut jo katsomaan hiukan kuinka korkealle ne jalat oikein kuuluu nostaa.

Hauska tilanne oli kun loppukäynneissä kävelin sisemmällä uralla ja menin tuon keskimmäisen pystyesteen eteen. Ajattelin tietysti, että heppa pysähtyy ja katselee estettä. 

Vaan mitä tapahtuu... Maucca kävelee suoraan esteen läpi pudottaen puomit ja jatkaen tyynesti matkaa, kun ratsastaja repeää sellaiseen räkänauruun, että sen kuulee varmaan tallissa asti.

Hassu hepo. Ihan hassu. Ei se Maucca vielä minun sydämeeni luikerrellut, edelleen se on Suomenhevonen, se on jyrä ja se on liian leveä. :D

xoxo

☼ Indiadays ☼

Terveisiä Auringosta!

Tai ainakin lähes yhtä kaukaa. Paras loma tänä vuonna. Aurinkoa ja lämpöä, mitä muuta tarvitsee? No, juotavaa ja suolaa. Merivettä. Tai allasvettä. Aurinkotuoli on kiva olla, samoin pyyhe ja bikinit.
En nyt jaksa jokaisesta päivästä kertoa erikseen koska a) en muista ja b) tehtiin joka päivä samoja asioita: syötiin, otettiin aurinkoa ja uitiin altaassa ja Arabianmeressä.

Sain koulusta tehtävän: Ota Rufus-nalle mukaan ja laita siitä Instagramiin kuvia eri paikoissa Intiassa. Tehtävä oli todella hauska ja varsinkin koska se oli niin "vapaa"

Rufus valmiina lähtöön!

Aamupala lentokentällä. Lähdimme kahdelta aamuyöstä ajamaan Helsinkiin ja koska lento lähti kuudelta, ehti tulla hiukan nälkä. Aamupala oli kuitenkin erinomainen, vaikka olikin törkeän kallis.

Lentokoneesta piti tietysti räpsiä miljoona auringonnousukuvaa, mutta olimme hiukan liian myöhään pilvien päällä

Vuoristoa, en ole ihan varma mikä tässä on kyseessä, mutta Pyreneitten yli lennettiin ainakin

Arabimaiden päällä, tuo merivesi näyttää niin upealta ettei ole tosikaan!

Dubai, tai jokin sen lähikaupungeista

Ah, Dubain pilvenpiirtäjät

Lentomatka sujui aika mukavasti, vaikkakin tuli järkyttävänä järkytyksenä, että kymmenen tunnin lennolla on niin pieni kone, ettei siellä ole edes sitä telkkaria. Ei mitään viihdettä koko matkan aikana!

Olin varannut mukaani koko Percy Jackson-sarjan (vaivaiset viisi kirjaa) ja kuinkas kävikään... kolmantena päivänä olin jo lukenut kaikki.

Dubain kentällä

Näkymä hotellihuoneen parvekkeelta. Aina kun katson tätä kuvaa, silmäni kohdistuvat noihin ruumiilta näyttäviin kuivuneisiin lehtiin... :D

Ranta piti käydä heti katsomassa, sinne kun oli matkaa ehkä kaksisataa metriä

Arabianmerellä oli kovat aallot, mutta niitä oli ihana hyppiä

Oikeassa alanurkassa oleva "Lassi" oli jotakin jugurttipohjaista juotavaa, joka virkisti mukavasti. Hotelliin saavuttuamme saimme heti ilmaiset maistiaiset Mango Lassia, mutta seuraavana aamuna kun aamupalapöydässä Lassi-koneesta valutin itselleni juotavaa, se taisi olla Butter-Lassi tai jokin, koska se maistui aivan piimältä. En tykkää.

Fresh Lime Soda oli myös hyvää, siinä oli Limen mehu, soodavettä ja sokeria ja suolaa. Itse tykkäsin enemmän jos otti pelkästään makeana... heh

Chicken Tikka Masala. Intialaiset osaavat todella tehdä ruokaa!

Naan leipä oli taivaallista, varsinkin valkosipuli-juusto-naan leipä. Se olisi voinut olla nimeltään Nam leipä.

Lehmiä, ne tulivat tutuiksi. Kaduilla tuli vastaan paljon lehmiä ja joka ilta hotellin vierestä kulki lehmäparaati, menossa ties minne

Jopa allasbarin nimikyltti oli lehmän muotoinen. Itseasiassa jopa Dabolimin eli Goan lentokentän työntekijöillä oli kravaatissa pieniä lehmiä :D

Allasbaarin juotavia... nami!

Auringonlaskusta ei tullut kovinkaan näyttäviä kuvia, koska se ei oikein miltään näyttänyt. 

Lehmä lukemassa illan Menyytä

Tämä oli ehdottomasti kaunein ammu minkä olen ikinä nähnyt!

Jääkahvit, oli muuten hyvää!

Mausteita myynnissä markkinoilla

Pyyheasetelmat olivat hauskoja...

...mutta paras oli viimeisen päivän asetelma, minne oli päässyt jopa Rufus-nalle :D

Loma oli mitä mahtavin ja ainoa miinus oli hotellin sänky, jossa en pystynyt nukkumaan. Oli ihanaa rentoutua altaalla koko päivä, käydä välissä syömässä ja sisällä suojassa auringolta, mutta kuitenkin se kuumuus on niiiin ihanaa.
Ensivuoden matka taitaa olla jo aika varma juttu, Back to the Thailand. Mennään Hua Hiniin vielä kerran, ainakin kerran. ;)

xoxo

Indiadays beginning...

Tosiaan, olenkin tainnut astiasta mainita, että lähdemme viikoksi lomalle Intiaan. Lähtö on huomenna aamulla kello kuuden jälkeen, joten kentälle saa lähteä kahden jälkeen ajamaan.

Päivälentö (hyi), noin 9-10 tuntia, joten luultavasti istun ja katson leffoja. Yritän nukkua, mutta olen todella huono nukkumaan lentokoneessa. Ennätys on kuusi ja puoli tuntia putkeen Helsinki-Bangkok suoralla lennolla. No, lento ei pelota, Finnairin ruuat pikemminkin, mistä on huonoja kokemuksia.
Varasin mukaan viisi kirjaa, Percy Jackson and the Olympians -sarjan, jonka olen jo pari kertaa kahlannut läpi, mutta on aina yhtä hyvä. Kirjat ovat sopivan pituisia, joten yhdelle päivälle riittää sopivasti yksi. ;)

Olemme siis viikon pois, enkä tiedä onko hotellissa nettiä, mutta jos on, luultavasti ainakin Snapchatin ja Instagramin puolelle tulee materiaalia. Tänne kirjoittelen luultavasti vasta kotona.


Tällainen pikku info siis, pitäkää te hauskaa ja hikoilkaa koulun penkeillä, tämä tyttö hikoilee Intian auringossa! ^-^

Ei se yhtään pahalta näytä.... ;)

xoxo

MYYNTI-ILMOITUS

Porkkanan tuoksuista iltaa kaikille lukijoille, täällä kirjoittelee (kavioilla hieman hankalasti) blogin oma tähti Huima, sekä Lotta-rouva-heppa tuossa selkäni takana yrittää nähdä mitä kirjoitan. Mimmi on tuolla hiukan kauempaa ja yrittää heitellä välikommentteja.

Asiaan siis, teimme näin naisten kesken pienen salaliiton ja päätimme, että jos saamme tarpeeksi hyvän hinnan, myymme Lotan (ratsastajamme siis) pois. Tässä laatimamme myynti-ilmoitus:

MYYDÄÄN
14-vuotias, säkäkorkeudeltaan 163cm korkea tyttö. Sekaratsastaja: kelpaa ponit, hevoset ja ex-ravurit, kunhan on alla jotain, jolla on turpa, häntä ja neljä jalkaa. Kammoaa Suomenhevosia, en siis suosittele kenellekään Merata Magnus-nimiselle.

Hienoa rotua, perussuomalainen.

Sitkeä, pysyy selässä ja istuu keskellä satulaa. Hyvät käsivoimat, mutta nekin loppuvat ajoittain.
(Joskus jää roikkumaan suuhun - T: Mimmi)

Esteillä yritystä riittää, mutta tosipaikan edessä onneton. Radan korkeus riippuu siis aivan kavioeläimen korkeudesta. Pienemmällä korkeintaan 80cm, isommalla ja luotettavalla kaverilla voisi päästä jopa yli 90cm, pienellä harjoituksella. Askeleen näkeminen joskus ongelmana, jonka seurauksena jättää ratsunsa oman onnensa nojaan.
Koulupuolella noin Helppo B-tasoinen, osaa joitakin Helppo-A:n asioita. Hyvä istunta, kehittyy aika nopeasti. Joskus ongelmia käden paikoillaan pitämisen kanssa, mutta yrittää aina parhaansa.
Maastoilee yksin tai kaverin kanssa, menee jopa ne kovimmat laukkasuorat ilman turhaa panikointia yms. Tykkää mennä luonnon helmassa varsinkin käyntipätkät aika pitkällä ohjalla.

Luulee olevansa kilpailutyyppiä, mutta jännittää niin paljon ettei saa aamuappeitaan syötyä. Jännittää kaikenlaisia erikoisesteitä, paitsi sitä toiseksi hirveintä, eli vesimattoa.
On osallistunut kerran Hevoshullu Power Cup-kilpailuun ja päässyt alue-estekarsintaan asti, ja on tullut Melkkilän seuramestaruudessa kolmannelle sijalle vuonna 2014.

Tykkää harjailla, rapsutella ja (yh) pestä. Putsaa suitset ahkerasti, purkaa ja rasvaa yms, mutta satulan putsaamisessa lintsaa.

Hyperaktiivinen kamerankäyttäjä, siis loistokaveri linssiluteelle.

Sisua löytyy yhtä paljon kuin tallottuja varpaita ja kuolattuja takkeja yhteensä, samoin kuin huumoria. Ääntäkin löytyy tarpeen vaatiessa kuin pienestä pitäjästä.
Tallilla yleensä iloinen, joskus angstaa keittiössä, mutta satulaan päästessä on taas normaali iloinen itsensä.
Antaa hangata silmäkulmaa ja turpaa tunnin jälkeen takkiin, mikäli suu ei ole kuolainen. Tykkää venytellä meitä hevosia, mutta itse on kankea kuin heinäseiväs.

Utelias kokeilemaan kaikkea uutta, kilpailunhaluinen ja voitontahtoinen. Joulukisoissa tai muissa tunnilla järjestettävissä leikkimielisissä kisoissa kaikki tai ei mitään, oikeissa kisoissa sitten vähän niin ja näin.
Kaiken kaikkiaan ihan hyvä tyyppi, mutta joskus ottaa hermoon.

HINTA: 15kiloa porkkanoita ja 20 omenaa jokaiselle, siis yhteensä 45kiloa porkkanoita ja 60 omenaa.
Ei ylläpitoon tai vuokralle. Yhteidenotot ja lisätiedot Melkkilän ratsutallilta, vain yli 6-vuotiaalle ja mielellään tamma.

Terveisin: Huima, Lotta ja Mimmi

xoxo

Päänvaivaa blogin nimeämisestä

Olen tässä nyt muutaman päivän miettinyt tätä blogia ja sen nimeä. Tällä blogilla on ollut jo muutamakin eri nimi, joihin olen kyllästynyt.

Ihan alussa oli joku ah-niin-upea englanninkielinen "Lotta's life with horses" tai joku vastaava, en muista kunnolla. Sitten vaihdoin sen "Laukaten Tähtiin" joka pysyikin kauemmin. Tein myös instagram-käyttäjän omistettuna hevoskuville, jonka nimi on yhä edelleen "Laukatentahtiin_Lotta".

Tuossa viimevuoden alussa(?) lueskelin blogineuvoja ja huomasin hyvän neuvon: älä pidä blogilla nimeä, joka kaikilla hevosblogeilla on. Nimeä blogi omalaatuisesti ja blogia kuvaavaksi. No "Huimaa menoa" on erittäin hyvä. Se on kuvaava ja melko omalaatuinenkin. Ja vielä kun nimi tulee hevosesta, aina vaan paranee.

Mitäkö sitten olen miettinyt? Blogissa on pääosassa myös muitakin hevosia. Olkoonkin Huimis tuo lempihevonen, mutta olen silti tuntiratsastaja, joka ratsastaa aikalailla kaikilla tuntihevosilla joskus. Ja jos nyt alan treenaamaan Mimmillä esteitä, olisiko blogin nimi "Huimaa Mimmimenoa?" Ei. :d

Mietin ja pohdin ja mieleen tuli ainoastaan sellaisia nimiä, joita olen jo nähnyt blogeissa, tai ovat aivan varmasti "massaa". Esim. "Tuntiratsastajan matkassa" tai ihan perusnimiä "Kaviouralla" "Lotta & Hevoset"... Ei ei ei. 

Ei nappaa. Millä voisin kertoa jo nimestä, että olen tuntiratsastaja, tai että tykkään esteratsastuksesta ja kouluratsastuksesta, tai etten osaa valita niiden väliltä? Ajattelin myös tätä vuokrahevoshommaa, joten "Lotta & Lotta" voisi olla hauska, mutta jos kerron Lotalla ratsastuksesta kerran kahdessa viikossa, nimi johtaa hiukan harhaan.

On se hankalaa.

xoxo

Musta ja mukava

Jälleen estevalkassa Dandylla ja tällä kertaa sain jopa kameramiehen mukaani. Tulin tallille jo kahdentoista jälkeen, koska sain silloin kyydin, joten aikaa oli sellaiset viisi tuntia.
Katselin heppoja tarhassa ja onneksi otin kameran, kun tammat alkoivat hiukan riehua. Jotkut kuvat on hiukan epätarkkoja tai sumeita koska olin loppuvaiheessa aika kaukana tarhasta.

Ensin oli ihan rauhallista ja mukavaa

Kunnes Fifi alkoi hiukan irrotella viereisessä tarhassa

Kantri innostui leikkiin mukaan

  

Sitten katolta tippui kauhea kasa lunta hirveällä rytinällä ja voikin arvata mitä sitten tapahtui...

Sitten mentiin, ja luja

Välillä näytti vähän kilpajuoksulta; "kuka laukkaa nopeiten?"

Jopa Lotta teki ihan näyttäviä hyppyjä, mutta väärässä paikassa väärään aikaan, etten ehtinyt niitä ikuistaa

Siellä he juoksentelivat jonkin aikaa, kunnes vähitellen meno rauhoittui ja heposet haettiin sisälle heiniensä eteen. Istuskelin keittiössä muutaman tunnin ja kävin katsomassa listan. Siinä luki Lotta - Maucca. Järkytys. Joutuisin hyppäämään jyrä-suokilla, josta en muutenkaan pidä? Eijeijei.
Hetken päästä menin maneesiin nostelemaan esteitä, kun Dandylla hypättiin ja opettaja sanoi että menen sittenkin Dandylla tunnin, koska se ei olisi muuten ollenkaan tunnilla tänään.
Helpotus.

Kahtakymmentä vaille viisi menin laittamaa ponisen valmiiksi ja rakennettiin maneesiin keskihalkaisijalle viisi puomia ja okserin ja molemmille pitkille sivuille kaarevat linjat. Tuli aika paljon säätöä, kun kaarevilta ei meinannut pystyä kääntämään kunnolla, kun edessä oli okseri aj puomit, mutta lopulta saimme kaikki hyvin ja saimme haettua hevoset joskus 5-10 yli.
Ratsastuskuvista kiitos Sagalle, arvostan tätä! :)

Verkkailimme rauhassa ravissa ja tein paljon kaarevia uria ja ympyröitä. Dandy oli jo heti alussa tosi mukavasti tuntumalla ja hakeutui itse alaspäin. 

Laukassa se oli myös hyvä, mutta pää pysyi ylhäällä. Opettaja kyllä sanoi, että ei sitä pään asentoa tarvitse koko ajan tuijottaa, mutta jotenkin oma katse on juurtunut siihen, ainakin ravissa.

Harmittaa että tämä kuva on hiukan heilahtanut, muuten se on ihan täydellinen!

Seuraavaksi ohjelmassa oli niitä puomeja laukassa

Sitten ristikon kanssa

Ja pystynä jonka jälkeen okserina, kaikki kerrat menivät ihan nappiin

Sitten tulimme keskihalkaisijan jälkeen toisen kaarevan linjan, jossa ei tullut sen suurempia ongelmia

Ja sen jälkeen vielä täyskaarron kautta okseri keskihalkaisijan ja kaarevan jälkeen toisella pitkällä sivulla

Näitä tulimme muutaman kerran, kunnes tulimme koko radan, joka oli niin pitkä ja monimutkainen, etten meinannut muistaa sitä. Keskihalkaisijoita, kaarevia linjoja ja täyskaartoja niin paljon...
Lopulta opin radan ja pääsin suorittamaan.

Dandy oli melko tasainen, yhden kerran se sai pienen pyrähdyksen ja kasvatti laukkaa hiukan ja yhden kerran se rikkoi raville kulmassa, kun en ylläpitänyt laukkaa kunnolla. Askeleet olivat ihan ok kaikille estelle, paitsi toisen kerran keskihalkaisijan ekalle puomille tultiin tosi lähelle, joten piti ottaa paljon kiinni.

Hyvä valmennus ja hyvä mieli. Seuraavien kisojen, (myös Hevoshullu PowerCupin seurakarsintojen) ilmoittautumislista oli tallin seinällä ja hiukan haikein mielin sitä katselin. Itse en sinne pääse koska
a) olen Intiassa juuri silloin
b) jos menisin Mimmillä, joutuisin suorittaa 90cm esteradan ja vielä ulkopuolisissa kilpailuissa myös (mikäli sinne asti pääsisin)
c) joutuisin selviämään Mimmillä koulukisoista, ei kiitos
d) Melkkilässä ei ole ponia, jolla uskaltaisin hypätä 80cm radan, koska Dandyssakin jännitän sitä, että se saa hepulin tai pari

No, ei PowerCupeja tänä vuonna, ehkä hiukan sääli, mutta koulukisat ovat siitä seuraavat, joten katse kouluratsastukseen!

xoxo