Joulukalenteri: Miten kaikki alkoi?

LUUKKU 12. Miten kaikki alkoi?

Olen jonkin aikaa pyöritellyt päässäni ajatuksia Miten sain idean bloggaamiseen? Mitä haluan omalta blogiltani? Mitä haluan muiden saavan blogistani? Nyt ajattelin hieman avartaa meltäni teille ja selvitellä omiakin ajatuksia.

MISTÄ LÄHTI IDEA BLOGGAUKSEEN?

En oikein muista. Olen aina tykännyt kirjoittamisesta, varsinkin kun saan kirjoittaa tarinoita. Olen luova ihminen ja osaan käyttää mielikuvitusta ja erilaisia kirjoitustyylejä melko hyvin. Olen varmaankin yksi niistä harvinaisista, jotka eivät ala-asteella lukeneet intohimoisesti Voitto Kotiin-blogia, tai oikeastaan muitakaan blogeja. En oikein ymmärtänyt niiden ideaa.

Halusin kuitenkin jotenkin purkaa ajatuksiani, joten heti kun äiskä antoi luvan luoda sähköpostin ja Facebookin jota olin ruikuttanut jo puolivuotta ennen kahdettatoista syntymäpäivää, (kaverit olivat tehneet FB:n jo varmaan yksitoistavuotiaina vaikka ikäraja on kolmetoista...) avasin bloggeriin ensimmäisen blogin. En tietenkään vielä osannut tehdä makeaa ulkoasua, joten taustana käytin hienoa värioksennusta ja fonttina tietysti kaunokukerrusta. Sinne aloin sitten kirjoittamaan ensin keppihevosista, sitten oikeista hevosista ja lopulta vähän muustakin. 

Blogin nimi oli muuten kai joku My Life At The Stables (google kääntäjästä katsottu käännös minun elämäni tallilla) ja sen jälkeen Lotta's Life With Horses... Näitä kauniita engalnninkielisiä hienon kuuloisia nimiä. Huomatkaa, että jokaisen sanan ensimmäinen kirjain aina ehdottomasti ISOLLA.

Halusin postaukseen kuvia, joten kaivelin vanhoja kuvia Googlen kuva-arkistoista.
Älkää siis pahastuko jos jotkut kuvat ovat olleet jo aikaisemmin jossakin postauksessa

BLOGIN NIMI - MIKSI JUURI HUIMAA MENOA?

Olen vaihdellut blogin nimeä yhtä monta kertaa kuin lempihevostani (laskeskelin sen juuri päässäni...) en kylläkään tietoisesti. Poistin aiemmin mainitun blogini jonkun puolen vuoden päästä ja loin vuoden 2013 lopussa uuden blogin Life With Dreams (alkukirjaimet edelleen isolla)

Sen jälkeen nimeksi vaihtui Laukaten Tähtiin ja lopulta ristin blogin nimellä Huimaa menoa ja sillä se kulkee edelleen.

Pääasiassa nimi tuli kaikkien aikojen parhaimmasta ponista Huimasta, joka oli pitkään blogin ainoa heppatähti. Sitten pikkuhiljaa alkoi aika voittaa ja Huima jäi pois kuvioista, mutta nimi pysyi, koska tuntui tyhmältä vaihtaa sitä taas. Ajattelin, että en vaihda blogin nimeä, tuohan on aika hyvä nimi kilpailuista kiinnostuneelle estepainoitteiselle ratsastajalle. 

Sitäpaitsi aina kun avaan oman blogini, saan muistutuksen parhaimmasta ponista, enkä ikinä unohda sitä. 

Voihan nimelläkin kai olla tunnearvoa.

BLOGIUNELMIA - MITÄ TOIVON MUIDEN SAAVAN BLOGISTANI?

Olen pitkään pitänyt blogia vain omana päiväkirjanani. Paikkana, mihin sain itse kirjoitella mitä halusin, koska minulla oli pitkään vain kolme tai neljä rekisteröitynyttä (ja luovuttanutta) lukijaa jotka eivät oikeasti täällä edes käyneet. En siis välittänyt että täällä ei porukkaa käynyt, vaan kirjoitin itseäni varten.

Olisihan se hienoa saada blogista kuuluisa, mutta ei se varmaan onnistu neljätoistavuotiaalta perniöläiseltä tuntiratsastajatytöltä. Näin minä ajattelin.

No, eihän tämä vieläkään mikään fanien piirittämä kommentien hukuttama paikka ole, mutta hei, täällä käy joka päivä parista kymmenestä yli sataan ihmistä ja kommentteja saan melko usein. Kiitos siitä kuuluu aikalailla Jalustin.netille johon älysin liittyä keväällä 2016, josta sain uusia lukijoita ja katselijoita, sekä sille että aloin sosialisoitumaan - kommentoimaan muiden blogeihin omalla nimelläni josta pääsi linkillä tähän blogiin. Kas kummaa, lisää katselukertoja!

Koska en ole Kyra Kyrklundin tai Pia Pantsun veroinen ratsastaja ja valmentaja, en voi välttämättä kertoa lukijoilleni niitä parhaita ratsastusneuvoja. Kerron toki omia älynväläyksiä jotka toimivat omien ratsujeni kanssa. Mutta kuitenkin, olen tuntiratsastaja, ilman omaa hevosta, ratsastanut alle yhdeksän vuotta... En voi vannoa vinkkieni toimivan juuri sinun hevosellasi. 

Joten juuri siksi pyrin kirjoittamaan ainakin ratsastuspostaukset itseäni varten. Paljon kuvia ja tekstiä, jolla saan omat aivoni muistamaan opitut asiat. Opin parhaiten tekemällä, mutta myös asioiden ylös kirjoittaminen auttaa - voin siis pitää opitut asiat päässäni kirjoittamalla blogia. 

Haluaisin, että yleisöni saisi välillä lukea asiatekstiä valmennuksista ja siitä, kuinka koulukisoihin valmistautumistreenit meni niin hyvin, mutta haluan myös, että lukijakunta saa välillä nauraa. Blogia, jossa ei mistään muusta jauheta kuin onnistuneista valmennuksista, on todella tylsä lukea. Tai siis onhan se mukavaa lukea kun toinen onnistuu ja on kivoja kuvia, mutta se, ettei blogin sisällöstä löydy mitään muuta - se on puuduttavaa. En pelkää julkaista tekstiä ja mahdollisesti kuvia (en ikinä saa kuvia hauskoista tilanteista ): ... ) epäonnistumisista, koska tiedän, että hassut asennot missä ihminen lentää nenä edellä hiekkaan, naurattavat lukijoita. Itse pärskin ja itkunauroin varmaan kymmenen minuuttia Kaktun & Futuran Tippumisen jalo taito-postaukselle.  

Myös erilaiset kuukauden parhaat, haasteet, ynnämuut erikoispostaukset keräävät katselijoita enemmän, joten teen sellaisia. Haluaisin, että lukijat saisivat mahdollisimman monipuolista tarjontaa, paljon hyvälaatuisia kuvia ja huumoria. Paras huumoriblogi jota olen lukenut, on Muuliprojekti jonka kirjoittajan jutuille saatan nauraa koko illan. 

VINKKEJÄ BLOGIN ALOITTAJALLE

Koska en ole professional-blogineuvoja, en ehkä osaa antaa niitä parhaimpia vinkkejä, mutta tässäpä muutamia mitä olen itse huomannut hyviksi:

► Panosta ulkoasuun. Voisin väittää, että 98% ensisilmäyksellä luodusta vaikutelmasta blogiisi eksynyt lukija tekee ulkoasun perusteella. Sitten tulee ehkä teksti ja kuvat, sitten ehkä blogin nimi ja niin edes päin. 

Mutta se ulkoasun muokkaaminen ei oikeasti ole edes vaikeaa, eikä kauhean työlästä. Helpoimmin saat blogista nätin ja siistin, kun otat jonkun vaalean/valkoisen taustan ja tummanharmaan tekstin. (musta pohja ja valkoinen teksti ei ole ok, kuin häätätilanteissa!)

► Vältä sitä värioksennusta ja kaunokukerrusfontteja! Ei ole mitään kamalempaa, kuin se, että tausta on pinkki, teksti vihreää ja otsikot sinisiä. Ei ei ei. Valkoinen, harmaa ja musta ovat se must have. Ja jos haluat kevyesti leikitellä väreillä, esimerkiksi vuodenajan mukaan, voit laittaa vaikka blogin taustan, otsikot ja linkit joulunpunaisiksi, mutta silti pitää tekstin taustan valkoisena. Tekstin pystyy lukemaan edelleen helposti.

► Panosta postauksiin ja kuviin. Jokaisessa blogissa (paitsi niissä joihin kirjoitetaan vaikka tarinoita yms.) pitäisi olla kuvia. Mieluiten tietysti isoja ja hyvälaatuisia. Jos postaukset ovat pelkkää kuivaa tekstiä, ei sitä kauaa jaksa lukea. Tietysti jos tekstipostauksia on joskus muutamia joukossa, ei se ole niinkään häiritsevää. Mutta yleensä kuvalliset keräävät enemmän katselukertoja, ellei sitten kyseessä ole sillä hetkellä eniten puhutettu mielipideaihe, haaste, tms.

► Mielipide- ja haastepostaukset kiinnostavat lukijoita aina. Annapa loistavasti ilmaistu mielipide, niin saatat saada jopa uusia lukijoita. Niitä, jotka ovat vaikuttuneet sinun mahtavasta tavasta esittää asiasi, tai jämäkästä mielipiteestäsi. Toki näissä piilee myös vaaransa, sinun mielipiteestäsi loukkaantuneet seuraajat jättävät blogisi ja etsivät uuden tilalle. Joten jos aiot kirjoittaa ei-massan mukaisen mielipiteen, voi olla turvallisempaa ilmaista asia kauniisti ja rauhallisesti.

► Blogiarkisto, tai muu etsintätapa, jolla etsijä löytää etsimänsä postauksen. Ei ole mitään niin ärsyttävää kuin se, että blogissa ei ole kunnon blogiarkistoa. Ja kunnon blogiarkistossa pitäisi olla vuodet ja kuukaudet, jotka saa avattua postauslinkeiksi. Eli blogiarkistosta pitäisi päästä joka ikiseen  blogiisi kirjoitettuun postaukseen. 

Jos blogiarkisto ei nappaa, laita näkyville edes tunnisteet, joita laitat postauksiisi. Itselläni on tageja käytössä aika paljon, mutta ainakin saa rajattua aika lähelle, jos haluaa löytää jonkun tietyn postauksen tagien avulla.

► Esittele itsesi ja blogisi päähenkilöt mikäli et halua pitää henkilöjä anonyymeina. Jos kirjoitat blogia koirastasi, on ehkä kiva tietää vaikka koiran oikea nimi, rotu ja onko se tyttö vai poika, ettei samoja kysymyksiä satele jokaiseen postaukseen. Paras vaihtoehto on tehdä esittelyt erilliselle sivulle, johon vievän linkin laittaa näkyville. 

► Älä stressaa lukijamäärästä/katselukerroista. Jos bloggaus on sinulle vain lukijoiden ja maineen hakemista tai kilpailua, en usko että postausten laatu on kovin huikaiseva. Pidä bloggaus rentona, se näkyy rivien välistä. Jos haluat blogillesi näkyvyyttä, liity erilaisiin blogiportaaleihin ja kommentoi muissa blogeissa oman blogisi nimellä ja sinne vievällä linkillä. Jos kommentoit iskevän mielipiteen jonkun toisen mielipidepostaukseen, jaa se omalla nimelläsi/blogisi nimellä. Varmasti moni haluaa tietää sinusta enemmän, jos ilmaist itsesi mielenkiintoisesti. 

Postaus paisui lähes yli-inhimillisiin mittoihin kun innostuin näin kirjoittamaan, joten jätänpä tämän vain tähän. Toivottavasti noista neuvoista on edes vähän hyötyä jollekin!
©kuva: google kuvahaku

xoxo