27. elokuuta 2017

Uusia tuulia - uusi talli

Yksi loppu on toinen alku? Olin viime maanantaina ensimmäistä kertaa Salon ratsastuskoulu Merlitzissä. Maanantaina oli ensimmäinen kokeilu koulutunnilla, tiistaina ensimmäinen hyppytunti. Päätös tallin vaihdosta tuli hyvin nopeasti ja päätös oli ainakin näin ensimmäisten kertojen jälkeen hyvä. Saa nähdä mitä tulee jatkossa.

Maanantain koulutunnille suuntasin hieman jännittyneenä. Tietysti uudelle tallille meneminen ja täysin uusilla hevosilla ratsastaminen herätti jännitystä, mutta talliin sisälle päästyäni kaikki jännitys karisi pois ja tunsin olevani ihan kuin kotonani. Tallissa, hevosten keskellä. Sain ratsukseni Pulla-nimisen isohkon kimon Puoliveritamman, joka muiden mukaan kuumui todella herkästi ja oli todella reipas. Pulla ei ollut karsinassa kovin seurallinen, se mielummin vain möllötti paikoillaan, kuin olisi kerjännyt huomiota.


Ratsastaessa Pulla oli todella erilainen kuin kukaan ennen ratsastamani hevonen, mutta samalla todella kiva, Opettaja sanoikin, että moni pitää siitä kovin. Tunti aloitettiin käynnissä tehtävillä kahdeksikoilla molemmissa päädyissä ja sain hieman jäykän tuntuista Pullaa venyteltyä tai taivuteltua. Ravissa teimme päätyihin ensin vain ympyrät ja itse totuttelin Pullan hassuihin askeleisiin. Tamma oli melko kookas, mutta sen ravi oli pientä, kuin ponilla. 

Ravityöskentelyä jatkettiin pääty-ympyröiden jälkeen loivalla kiemuralla, jonka korkeimpaan kohtaan tehtiin voltti. Ja voltti tehtiin kiemurasta ulospäin, että saatiin taivutettua hevosia molempiin suuntiin. Pulla tuntui hieman vielä jäykältä, mutta pikkuhiljaa sain sitä taipumaan enemmän ja enemmän. Pian kaarevat urat sujuivat jo hienosti ja Pulla taipui voltilla hyvin. Tehtävää muutettiin vielä niin, että voltin jälkeen uralle ei menty suoraan, vaan hevonen suoristettiin ja kulmaa kohti suoriuduttiin pohkeenväistöllä. Tämä olikin hieman haastavaa, koska ratsuni ei suostunut millään astumaan rehellisesti ristiin. Viimeisillä kerroilla se alkoi kuitenkin opettajan sanoin näyttää jo normaalilta.

Volteilla Pulla alkoi jo pikkuhiljaa taipumaan!

Välikäyntien jälkeen aloitettiin laukkatyöskentely. Jäimme toiseen päätyyn ympyrälle ja aina sopivan tilaisuuden tullen, kun hevonen oli hyvin avuilla ja taipuneena, piti tehdä vastalaukkaympyrä toiselle puolelle. Hiukan jännitti, että Pulla olisi tipahtanut raville, mutta entinen vaativan tason kenttähevonen suoritti vastalaukatkin hienosti. Laukka ei tuntunut niin pieneltä kuin epäilykseni olivat pienen ravin jälkeen olleet, vaan se tuntui kuuluvan sen kokoiselle hevoselle. Sitä sai myös koottua todella kivasti ja kokosimmekin laukkaa toiseen suuntaan niin paljon kuin oli mahdollista. Pulla tosin oli niin innoissaan menossa, että kokoamista sai tehdä koko ajan vatsalihakset hapoilla. 

Loppuraveissa Pullaa piti aktiivisesti rauhoitella, kun se oli laukan jälkeen niin menossa. Mutta ei hevonen minun mielestäni mitenkään kuuma ollut, ei lähellekään edes Huimaa, jota voi sanoa kuumaksi poniksi. Se vain vähän innostui laukassa. Toki esteradalla hevonen voi olla vaikka kuinka kuuma, mutta koulutunnilla olisi mahdollisesti ollut tarvetta kannuksille, että hevosta olisi saanut tottelemaan paremmin pohjetta.

Minulla oli hieman vaikeuksia päästä lähtemään vastalaukkaympyrälle, kun aina joku tuli sieltä vastaan,
tai tiellä oli erään tuntilaisen rusettihäntäinen ratsu, jonka taakse ei ollut menemistä.

Kaiken kaikkiaan todella kiva tunti ja hyödyllinen. Taas opin asioita ja sain jopa keskellä kaikkea yhden älynväläyksen kuinka kuuluu ratsastaa, mutta arvatkaapa vaan unohdinko sen jo ennen tunnin loppua. Ei ole pienintäkään muistikuvaa mitä olen tunnilla miettinyt. :D

Mutta joo, pian tulossa postausta tiistain estetunnista ja siinäkin postauksessa vilahtelee koulutunnin Pulla-kuvia, koska epäonneksemme estetunnille sattui kamala sadesää ja menimme maneesissa, jossa kuvaus ei ottanut onnistuakseen.




xoxo


14. elokuuta 2017

Terveiset sinne taivaaseen

Lensit tähtiin
valos nähtiin
eikä nähty oo kirkkaampaa


Terveiset sinne taivaaseen
juhlitaan sua taas uudelleen
eikä unohtaa
saa koskaan rakkaitaan

Terveiset sinne taivaaseen
tunnemme sua niin kaivanneen
yhtä taivas ja maa
sut vielä nähdä saan


First Dinero, Lotta, Mamma, Vanhus, Mummo, laukkaa nyt vihreimmillä niityillä.
14.8.2017



12. elokuuta 2017

Hevi the airplane

Lentokone liitää! | kuvat: ©Nea

Perjantaina 11.8. alkoivat jälleen jokaviikkoiset estevalmennukset. Maanantaina oli ollut ensimmäinen koulutunti ja ratsuna oli toiminut ihana Suomenhevonen Hevi Pulu. Pulu, Hevi, Pulska, Pulla... rakkaalla lapsella on monta nimeä. Perjantaina listassa luki jälleen samainen ratsu ja olin melko innokas hyppäämään tällä hieman raa'alla, kymmenenvuotiaalla Suokilla ensimmäistä kertaa. En ollut koskaan nähnyt kenenkään hyppäävän Pululla, olin vain kuullut että se on selvästi taitava ja varma ratsu. 

En odottanut tunnilta suuria, koska Pulu on koulunväännössä erittäin haastava, vaikkakin erittäin miellyttävä ratsu - ainakin minulle. En tiedä varmaan ketään, joka oikein innokkaasti haluaisi tuon tunnille ratsukseen, mutta toisaalta en myöskään ole tallilla yleensä muuten kuin maanantaisin ja perjantaisin. Itse tykkään Pulusta todella paljon, juuri sen vaikeuden takia. Siinä sitä vasta itse oppii, kun hevonen on mahdollisimman kaukana automaatista. Ja voin sanoa suoraan, että minä osaan jo ratsastaa raakaakin hevosta. Ja todellakin osaan ratsastaa kuumaa, herkkää ja juoksevaa hevosta, ratsastinhan sellaisella lähes kaksi vuotta putkeen.

Parhaat palat heti alkuun - Pulu oli alussa niiiin super hyvä!

Olen ratsastanut Pululla yhteensä ehkä jonkun kymmenen kertaa. Kuulostaa vähältä, mutta koulutunteja kertyi viime vuonna yhteensä 65 kertaa ja niitä on joka viikko... Oli kausia, kun menin sillä lähes koko ajan ja sitten taas sellaisia, kun sitä ei näkynyt listassa ollenkaan. Viime kesänä menin sitä itsenäisesti ja silloin homma oli enemmänkin vain tutustumista ja rauhallisen ravin hakemista. Pulu on kehittynyt viime kesästä paljon ja rauhoittunut huomattavasti. Vuosi sitten saatoin koko tunnin vain yrittää saada hevosta rauhalliseksi, nyt koulutunnilla sain jo tehtyä tehtäviä ja onnistuin niissä. 

Hevonen on minulle jo melko tuttu ja tiedän, että se on hyvä ratsastaa ympyröillä ja tarvitsee herkäksi hevoseksi todella paljon pohjetta noustakseen selästä edes hieman. Toki hevonen on raaka, eikä välttämättä ymmärrä kaikkia antamiani apuja - sekä vääntelee päätään puolelta toiselle välttääkseen ilmeisesti pidättävän ohjan - mutta siitä on kuoriutumassa aika moinen hevonen. 

Perjantain estetunnilla meillä oli valmiiksi rakennettuna pysty ja kaksi okseria. Alkuverkassa tultiin yhtä puomia ravissa ja laukassa, jonka jälkeen aloitettiin verkkahypyt. Pystyä tultiin ristikkona ja pystynä radan poikki molempiin suuntiin ja oksereita pidemmästä tiestä. Toinen okseri oli lävistäjällä niin että laukan piti vaihtua ja Pulu vaihtoi laukat tosi kevyen tuntuisesti. Hevosella on mielettömän hyvä laukka ja se tuntuu niin voimakkaalta! 

Mun ja Pulun ensimmäinen hyppy oli kyllä hurja :D 
Pululla on kiva hyppytyyli, kun sillä on niin iso laukka muutenkin. Hypyt tuntuu niin pyöreiltä ja voin vain kuvitella kuinka kiva tällä
hevosella olisi hypätä isompia esteitä, kun se pääsee käyttämään kaikkea voimaansa ja pyöristämään selkää vielä enemmän.
Mikä on tämä ilme?

Tulimme pystyä muutamia kertoja ja pari kertaa en itse nähnyt askelta, mutta heppa pelasti kuin vanha konkari. Se selvästi lähtee mielummin kaukaa kuin läheltä, koska pari kertaa en itse päässyt hyppyyn kunnolla mukaan, kun hevonen meni jo ja itse jäin satulaan ihmettelemään. 

Pystyn jälkeen aloimme tulla okseria, sekin pysyi mukavasti viiden-kuudenkymmenen sentin korkuisena. Ensimmäisellä kerralla en nähnyt askelta ollenkaan ja jäin satulaan istumaan kun hevonen loikkasi okserin yli. Opettaja siihen vain totesi, että jos ei tällä hevosella näe kunnon askelta, tuo sen vaan siihen kauempaan vaihtoehtoon niin se hyppää. Ei tarvitse pelätä että se ei yllä, tällä neidillä ei nimittäin laukka lopu ihan heti kesken. Seuraavat hypyt okserille olikin jo parempia, vaikka mukaan mahtui myös niitä vähemmän onnistuneita suorituksia.

Harmittaa aina kovasti kun epäonnistuu raaemman tai nuoremman hevosen kanssa, kun tulee sellainen fiilis että nyt se menee pilalle. Vaikka ei mikään hevonen noin pienestä pilalle mene. Mutta tämänkin tunnin aikana hevonen jäi monta kertaa ihan ilman kuskin apua, kun en nähnyt ollenkaan mihin olisin sen tuonut. No, ainakin oppii itse katsomaan paikkansa ja kuski oppii pysymään kyydissä jos hevonen lähtee yhtäkkiä. :D



Normaalin okserin jälkeen hyppäsimme okseria, joka oli rakennettu vaaleanpunaiseen sydänporttiin. Este on kilpailuissa mainio osallistujien karsija, koska suurin osa hevosista ainakin katsoo sitä. Muistan hämärästi kilpailut, joissa lähes joka toinen otti yhden kiellon tai hylyn tälle nimenomaiselle sydänportille. En tiedä mikä siinä on niin jännittävää joillekin hevosille, kun toiset taas eivät edes vilkuile sitä.

Este jännitti minua hiukan, koska en tiedä oliko Pulu hypännyt sitä koskaan aikaisemmin. Hevonen oli kyllä esittänyt jo sellaisia pelastuksia huonoista askeleista kauaa tai läheltä, että tuskin kieltoa oli tulossa. Piti vain saada askel sopimaan nappiin. Ja ikävä kyllä se ei ihan onnistunut. Pulu katsoi estettä jo viiden metrin päästä ja hidasti. Yritin sitä puskea eteenpäin, mutta okserin eteen tuli outo pysähtynyt miniaskel, jonka jälkeen kunnon loikka - johon en tietenkään päässyt kunnolla mukaan - okserin yli. Tulin heti uudestaan ja hyppy oli parempi.

Kun okseriinkin oli jo tutustuttu, tulimme pienen radan, johon kuului kaksi laukanvaihtoa. Ensin tultiin sydänportti oikealta S:n kohdalta, jonka jälkeen piti tehdä täyskaarto ja vaihtaa suuntaa  ja laukkaa vasemmalle. Sitten tultiin toinen okseri B-H-diagonaalilla ja jatkettiin oikealle. Lopuksi tultiin vielä pysty radan poikki, jossain G:n kohdalla, josta sai kääntyä kumpaan suuntaan halusi. Radan ensimmäiset hypyt jokaiselle esteelle eivät olleet niitä parhaimpia, mutta sain tulla niitä uudestaan. Pulu alkoi radalla jo hieman väsyä ja sen huomasi sen verran huonontuneesta laukasta, että se rikkoi raville kaarteessa. Laukka ei vaihtunut sileällä täyskaarrossa, joten se piti tehdä ravin kautta, mutta diagonaalilla se vaihtui juuri ennen, kuin neiti putosi raviin.

Kamalasti piti estettä tuijottaa, oli se hurja pieni Suomenhevosensyöjä.


En voisi olla tyytyväisempi tai ylpeämpi. Mun ja Pulun ensimmäinen estetunti ja suoriuduimme siitä noin hyvin. Niin hieno hevosenalku, vaikkei ihan nuori enää olekaan. Parempi sana olisi ehkä ratsunalku. Olisi todella hienoa olla mukana tämän hevosen kehityksessä. Ja tähän loppuun aion nyt vielä avata teille hieman tätä blogihiljaisuutta ja ajatuksiani tämän hetken ratsasteluistani.

Eli rehellisesti sanottuna mulla on mennyt motivaatio tuntiratsastukseen ihan täysin. Melkkilästä on moni mun kaveri vaihtamassa pois ja syynä on sama kuin oma motivaatiokatoni: en tunne kehittyväni. Siis, tottakai on tunteja kun se hevonen menee niin hienosti ja on hyvä fiilis tunnin jälkeen, mutta se rajoittuu enemmänkin koulutuuppaus puolelle. Onhan estetuntienkin jälkeen hyvä fiilis, mutta se johtuu vain siitä, että tykkään hyppäämisestä. Kaipaan sellaista hevosta, jolla voisi kehittyä paljon ja mieluiten ylöspäin esteratsastuksessa.

Olen ollut reippaat kolme vuotta samalla tasolla, hyppäämässä sitä iänikuista kasikymppiä onnistuen ja epäonnistuen. Ehkä en osaa itse arvioida tätä, ehkä tämä on vain pinnallisen valitusta, mutta haluan jo eteenpäin. Tunnen olevani valmis eteenpäin. Mimmin kanssa kehityin paljon ja vielä on todella monta tikkua hiomatta. Vieläkään ne esteradat eivät mene täysin kontrollissa ja vieläkin se osaa yllättää liian aikaisella hypyllä. Mutta silti. Kymmenen senttiä sinne tänne ei voi olla kenellekään hengenvaaraksi.

Miten sainkaan positiiviseen postaukseen näin negatiivisen lopun? Hups.




xoxo


8. elokuuta 2017

Ravimammat elementissään


Pahoittelut jälleen syntyneestä postaustauosta, olen itsekin hyvin pettynyt kesäloman postaussuorituksiin. Yhdeksän postausta kesäloman aikana on melko säälittävä suoritus jos vertaa viime vuoteen, kun kirjoitin hiukan yli kahden kuukauden aikana yhteensä kolmekymmentäneljä kuvien täyteistä postausta ja kesäkuussa tein postausennätykseni: 19 postausta kuussa. Okei, sillon minulla ei ollut toista blogia ja kirjoitin tänne viisi ei-hevosiin liittyvää tekstiä, mutta silti. En lupaa mitään, että postausmäärä paranisi kun tunnit alkavat, koska blogimotivaatio on tällä hetkellä tämän blogin puolella hyvin alhaalla. Saa nähdä mitä käy.

Asiaan siis, Viime viikon sunnuntaina oli Perniössä jälleen Kankkonummen ravi- ja kiitolaukkakilpailut. Olin katsomassa viime vuonna ja kirjoitin siitä postauksen. Tällä kertaa menin auttamaan ponin talutuksessa ja siitä kertyi ihan mukavasti palkkaa. Mutta huono puoli siinä oli se, että unohdin kameran kotiin enkä saanut kuvan kuvaa. Ei siis postausta Kankkonummen raveista.

Mutta ravien takia minulle tuli taas hassu innostus raviurheilusta ja jotenkin se kiinnostaa minua ihan kamalasti. Haluaisin niin tutustua siihen enemmän ja päästä kokeilemaan kärryillä ajamista ja muuta, mutta en tiedä yhtään olisiko tässä lähiseuduilla jotain mahdollisuutta. Pidetäänkö ravihevosille edes samankaltaisia "ravitalleja" kuin ratsupuolella, että aloittelijat voisi käydä opettelemassa ravijuttuja?


Raveista saimme Sagan kanssa hyvän idean ja lähdimme heti seuraavana päivänä Lotan ja Samban - ravimammojen - kanssa raviradalle ja saimme jopa kameramiehen mukaan. En ole koskaan ennen käynyt raviradalla hevosen kanssa ja odotin sitä hieman jännityksellä. Matka sujui mukavan leppoisasti ja vastaan ei tullut kuin yksi auto. Ainoa the thing matkassa joko raviradalle tai maastoesteille, on aina Kemiöntien ylitys, koska autot menevät siinä todella kovaa varsinkin kesällä ja matka, mistä tulevia autoja näkee, on melko lyhyt. Ylitimme tien kuitenkin sujuvasti ja edes kovista äänistä jännittyvä Lotta ei saanut suurempaa sätkyä, vaikka ohi ajoi rekkoja.

Raviradalla huomasimme, että siellä oli muutama muukin, joku oli tulossa hiitille hevostensa kanssa. Rata on kuitenkin sen verran pitkä, emmekä me aikoneet viipyä kamalan kauaa, joten emme olleet häiriöksi. Lotta vain sai ihme hepulin, kun näki vieraita hevosia. 

Kävelimme alkuun pari kierrosta odottaessamme kuvaajaa ja samalla esittelimme hevosille ravirataa. Samballe paikkahan on varmasti ihan tuttu, mutta Lotta oli hieman hämmästyneen oloinen, että mikähän paikka tämä nyt on. Ravissa se sitten innostui kovasti ja varsinkin aina kun ne kaksi hiittaajaa ajoivat ohitsemme. 


Ravasimme pari kierrosta ensin hiukan rauhallisemmin ja sen jälkeen pari kierrosta sitä reippaampaa tahtia. Samba ainakin innostui aina maalisuoralla ihan kamalasti ja Lotaltakin löytyi se isompi vaihde. Kyllä mentiin välillä kovaa! Viimeisellä kierroksella otin Lotalla sitten laukkaa, koska ravi tuntui välillä niin huteralta. Laukassa rouva saikin tehdä hieman enemmän töitä, että pysyisi Samban perässä. 

Laukkojen (no Samba kyllä vain ravasi) jälkeen hengähdettiin hiukan, käveltiin puoli kierrosta ja lähdettiin kävelemään kotiin päin. Kemiöntien ylitys sujui taas hyvin ja vaikka hepat olivat varmasti jo hieman väsyneitä, ne halusivat ravata sen tietyn suoran, jolla ei ikinä mennä muuta kuin laukkaa tai ravia. Menimme siis rentoa hölkkää ja olihan se hyvä ottaa hiukan loppuraveja. Suoran jälkeen käveltiin takaisin tallille ja hepat pääsivät pesulle.


Kaikin puolin oli tosi hauska reissu ja haluan todellakin mennä uudestaan raviradalle! Oli ihana 
nähdä kun Lotta oli ihan innoissaan päästessään juoksemaan kovaa pitkästä aikaa. En tiedä milloin se viimeksi 
on raviradalla ollut.




xoxo