Maastokuvia Lotalla

Tänään menin extempore-maastoretkelle Lotta-hepan kanssa, koska rouva tarvitsi liikutusta toisen vuokraajan ollessa poissa. Mentiin ensin pitkät käynnit, jonka jälkeen ravi- ja laukkapätkiä. Lopuksi mentiin Melkkilän alapuolella olevien peltojen keskellä olevalle hiekkatielle, josta sainkin kivoja kuvia. Menin pätkän ravissa ja laukassa pari kertaa ja sitten käveltiin loppukäynneiksi ylämäet ylös ja takaisin tallille.

"Hymyilepä Lotta sinäkin vähän :)"

Kuolasuu...

Ollaan me vaan niin tyylikkäitä :D  Lotan mielestä kotimatkalla ei enää pysähdytä kuvattavaksi vaan mennään eikä meinata!

xoxo

Miten yhteen tuntiin voi mahtua onnea ja kyyneliä?

No ei nyt sentään ihan kyyneliä, mutta harmitusta ja vaikertelua. Vähäsen. Ja sitä onnea ja iloa. Ensimmäinen ilon aihe oli, kun kuulin tämän päiväisen estevalmennuksen olevan ulkokentällä. Pääsisin ekaa kertaa hyppäämään Mimmillä ulos, todella, todella pitkään aikaan. En ole hypännyt tuolla hevosella ulkona valehtelematta varmaan kahteen-kolmeen vuoteen.
Ensimmäinen itkun aihe oli, kun näin neitisen olevan ulkona tarhassa ja joutuisin hakemaan sen sisälle. Viimeiset muistot Mimmin tarhasta hakemisesta ovat sellaiset, että näen hevosen etujalat nenäni korkeudella kun se hyppi pystyyn. Hmm.... No, tänään kuitenkin neiti oli asiallinen ja tuli ihan luokse ja talliin.

Hoidin hepan nopeasti, ja tyttö oli hyvällä tuulella eikä sitä tarvinnut komentaa. Sitten tulikin hiukan tekemisen pulaa, ennen kuin laitoimme varusteet ja menimme rakentamaan rataa. Radassa oli kaksi linjaa, toisella ympyrällä puomi-pysty-puomi-sarja ja toisella ympyrällä kolme pystyä. Melko simppeliä ja kivaa. Lisäksi linjojen okserit olivat samassa päässä, joten molemmista sai hyvin kuvia hehheh...

Mimmi oli alkuverkassa ihan erilainen, mitä odotin. Odotin tietysti vahvaa, innokasta junaa, jota saisi pidätellä henkihieverissä, mutta heppa meni ihan kivasti. Sain sitä jopa koottua todella hyvin pari kertaa, ennen kuin lähdimme tekemään alkuverkkaa puomien kanssa.

Tulimme ympyrällä puomeja kevyessä ravissa. Ensimmäisen kerran sai hiukan antaa pohjetta, että neiti meni yli eikä pysähtynyt katselemaan, mutta siitä eteenpäin ei tullut ongelmia.

Vasemman kierroksen jälkeen menimme toiseen päätyyn ympyrälle oikeassa kierroksessa. Ympyrällä oli kolme puomia, joiden väliin tehtiin lyhyt käyntiin siityminen. 

Siirtymät onnistuivat hyvin ja Mimmistä tuli mukavat pehmeä niiden avulla. Se myös myötäsi hetkittäin kivasti alaspäin.

Tulimme samaa myös vasemmassa kierroksessa....

... ja lopuksi laukassa. Väliin mahtui viisi hyvää, hiukan koottua laukkaa.

Sitten puomit nostettiin kavaleteiksi ja sain yllättyä kun Mimmi ei kiihdytellyt ollenkaan, vaan viisi laukkaa tuli edelleen helposti.

Sitten siirryimme taas toiseen päätyyn kolmelle peräkkäiselle puomille, joista keskimmäinen oli korotettu nyt pystyksi. 

Puomit onnistuivat, itse asiassa olin koko alkuverryttelyyn ihan supertyytyväinen. Ainoastaan pariin kohtaan oli tullut huono askel, kun tyttö ei ollut pysynytkään koossa. Verkan jälkeen tulimme taas kolmen pystyn ympyrän, josta jatkettiin pysty-okseri-linjalle.
Tulimme sitä molempiin suuntiin, vasemmalle neljällä laukalla ja oikealle viidellä.

Juuri kun oli minun vuoroni, alkoi sataa rakeita ja ilmeisesti se hiukan häiritsi Mimmiä, koska esteen päällä tuli sellainen pään/kaulan ravistus että melkein putosin :D

Toiseen suuntaan sujui yhtä hyvin, joskaan ny ei tarvinnut häiriintyä pienistä jääpalloista, joita tipahteli taivaalta.

Hyppyjen jälkeen tulimme koko radan, eli ensin pysty-porttiokseri-linja oikeasta kierroksesta, sen jälkeen radan poikki keskellä olevalle pystylle, josta toiselle pysty-okseri-linjalle.
Koska olin viimeinen joka oli tullut nuo linjat yksittäin, sain tulla radan ensimmäisenä, koska ne olivat sopivat Mimmille. Katselin siinä kun opettaja nosteli esteitä ja piiieeeni rimakauhu iski. Porttiokseri oli siinä 85-90cm välillä ja leveyttäkin oli ihan riittävästi. Ei muut esteet kovin pahoilta näyttäneet, mutta se yksi okseri...

Rata ei alkanut hyvin. Ensimmäiselle pystylle jäin iiihan liian kauas ja hypystä tuli kamala. Tiesin että jos jatkan matkaa isolle okserille, se tulee ihan liian lähelle ja pahimmassa tapauksessa tulee kielto. Käänsin siis heposen pois linjalta (Ei, Lotta, EI NIIN SAA TEHDÄ!) ja aloitin uudestaan. Kun käännyin taas pystyä kohti, huomasin opettajan laskeneen okseria reiän pari alemmas. Ihan hyvä.
Keskellä oleva pysty tuli hyvin ja viimeiseen linjaan mahtui neljä laukkaa hyvällä pidätyksellä.

Sellainen ongelma on tuolla hevosella ratsastaessa, että otan ohjat lyhyiksi, hevonen pitää kaulan silti suoraan eteenpäin, joten irtoan satulasta enkä voi pidättää istunnalla parhaalla mahdollisella tavalla. Mutta jos jätän ohjaa pidemmäksi, se on esteen jälkeen ihan löysä, eikä minulla ole minkään maailman kontrollia muutenkin pitkään ja melko kovaa menevään hevoseen.

Mutta yksi asia tuli slväksi: seuraavissa kisoissa odottelee 70cm luokka ilman valituksia. Seuraava mahdollinen olisi ollut 85cm ja tänään se huomattiinkin, että kyllä se rimakauhu edelleen siellä jossain piileskelee. Harmi kyllä, mutta ehkä tästä vielä opin... ;)

xoxo

Estevalkkaa neidillä

Jokaperjantaisen ilon aika, eli estevalmennus. Ikävä kyllä emme vielä päässeet kentälle, koska satoi vettä ja tuuli aika kovin. Päivän pelasti kuitenkin hevosvalinta, eli Mimmi. Ja se, että meillä oli kunnon rata.

Sain laittaa Missukan itse kuntoon ja aikaakin oli hyvin. Mimmi oli yllättävän hyvällä tuuella, eikä vaivautunut luimimaan tai irvistelemään ollenkaan

Ensimmäiset raviaskeleet olivat ihana yllätys: Mimmi oli ihan superpehmeä ja pyöreä.Pikkuhiljaa se sitä nousi ylöspäin ja en oikein tuota neitosta osaa vielä itse alas ratsastaa, joten mitäs siinä sitten muuta tekemään, kuin ympyrälle ja yritin koota mahdollisimman paljon että takaosa tulisi alle

Teimme ympyrällä ensin pysähdystä I:ssä, jonka jälkeen aloimme taivuttaa etuosaa kunnolla takaosan eteen

Kyllä Mimim siitä muuttuikin paremmaksi, mutta on se kokoaminen edelleen vaan aika vaikeaa. Laukassa teimme vähän samaan, hevonen suoraksi ja kootuksi.

Sitten aloimmekin hyppäämään. Tulimme ensin polven korkuista ristikkoa ravihyppynä. Itse tulin kolme kertaa ravissa, ensimmäisen kerran kevyessä ravissa, seuraavaksi harjoitusravissa, että saisin koottua paremmin ja kolmannen kerran uudestan harjoitusravissa, koska edellinen hyppy oli ollut enemmänkin askel, joka jatkui ravissa.

Sitten tulimme esteen laukassa pystynä

Jonka jälkeen aloitimme C:ssä, eli hankalassa paikassa olevalta pystyltä, josta jatkettiin seuraavan pitkän sivun loppuun, josta lähdimme ns. ison täyskaarron kaltaiselle uralle kohti hiukan isompaa pystyä.

Ensimmäiselle pystylle tosi huono askel ihan liian lähelle, mutta opettaja ei siiten tarttunut, koska este oli niin pieni, ettei tuottanut ongelmia.

Toinen pysty sujui ihan hyvin, vaikka jouduin ensin ottamaan pitkällä sivulla hiukan eteen, kaarteessa kokoamaan tosi paljon ja ennen estettä ottamaan taas eteen.

Seuraavan kerran ensimmäiselle pikkupystylle tuli tas huono askel, tällä kertaa liian kauas, mutta seuraavalle esteelle taas liian lähelle.

Sitten kello olikin jo sen verran, että aloimme tulla rataa. Olin viimeisenä, joten tietysti odotin, että esteet nousisivat johonkin 70-80cm korkeuksiin, mutta jouduin pettymään ja tyytymään kuuteenkymppiin ja pariin seitsemänkympin pystyyn. Nyyf.

Rata alkoi hyvin, ensimmäiselle esteelle askel osui erinomaisesti ja kaarteesta tuleva pysty onnistui myös. Kolmannelle okserille jouduin ottamaan hieman eteen ja hypystä tulikin aika iso (ja vauhdista myös), mutta onneksi minulla oli koko seuraava kulma ja lyhyt sivu aikaa ottaa kiinni. Pitkällä sivulla oleva pysty sujui myös hyvin, mutta viidennelle okserille tulin kauas, jonka takia hyppy meni liian pitkäksi ja käännös kulman kautta melkein pysäytti laukan kokonaan. Viimeinen okseri sujui kuitenkin ihan hyvin.
Tulin toiseksiviimeisen esteen kolme kertaa uudestaan ja aina askel oli liian kaukana, tai liian lähellä. Viimeisellä kerralla se oli lähellä, mutta ehdin kuitenkin kääntä kulmaan, eikä vauhti hävinnyt kokonaan.

Pahoittelen videon loppuosan laatua ja pimeyttä. Piti zoomata kulmaan ja kaikki valo katosi, eikä videota saanut muokattua muuten kuin kirkkaita kohtia kirkkaammiksi. Toivottavasti siitä saa selvää!

Loppuraveissa tyttön tuntui luonnollisestikin paremmalta, mutta ei se silti suostunut oikein myötäämään, eikä menemään alas

Lopuksi yritimme vielä ottaa pari hienoa yhteiskuvaa, mutta ei tuota hepoa oikein kiinnostanu...

xoxo