Kesäloman ensimmäinen estetunti

... ja luultavasti myös viimeinen. Ensiviikolla alkaa taas leiri ja sitten sen jälkeen alkaakin jo koulu. Hyh mikä ajatus, kesäloma on mennyt ihan kamalan nopeasti! Ihan liian nopeasti, tarvitsen vielä paljon aikaa ja paljon paljon ratsastusta.

Tämän päiväinen oli kyllä todellinen kuolen-nauruun-koska-en-osaa-valmennus. Olen tottunut Lotan mukavaan satulaan, joka työntää istunnan hyvään kohtaan satulassa, mutta Huiman satula taas puskee ratsastajan takakaarelle ja jalat eteen, joten menee väkisin "tuoli-istuntaan", eikä askellajeissa istumisesta tule mitään. Käynnissä en sentään röhnöttänyt kuin kuollut kala, mutta kuvia katsellessa tuli kyllä sellainen häpeä, jota ole aikoihin tullut omaa istuntaa katsellessa!

Olin valmennuksesta ihan super-innoissani, koska pääsin taas pitkästä pitkästä aikaa ihanan pikkuponin kyytiin, mutten odottanut kovin suuria. Eteitä tai suorituksia siis, koska Huimis on kuulemma alkanut vähän possuksi, eikä sillä saa hypätä yli kuuttakymmentä senttiä, joten emme sen korkeampaa menneet. Ja muutenkaan en näin tauon jälkeen halunnut edes kamalan korkeaa. Alkukäynniessä huomasin Huimiksen olevan aika normaali, mutta huh heijaa että poni tuntui ravissa erilaiselta ja vieraalta.

Huima oli itsenäisissä alkuverkoissa tooodella kiireinen, mutta samalla tuntui rennolta ja meni todella hyvin pyöreästi alas. Hassu yhdistelmä, mutta ponia oli helppo ratsastaa, kunhan se ei lähtenyt vetämään liikaa (jota se kyllä teki aika-ajoin..)

Tein paljon ympyröitä ja yritin saada ponia käyttäytymään ja kuuntelemaan, koska hän selvästi päätti possuilla oikein kunnolla, kun hänet julmasti haettiin pois laitumelta ja käskettiin töihin. Se liikkui hyvin ja piti takaosaakin alla, mutta ympyrällä se tunki sisälapaa sisälle ja päätti oikaista juuri tästä näin.

Tulimme pääty-ympyrälle, jossa oli kolme puomia. Molempien puomien väliin piti saada viisi askelta ja se sopi Huimalle hyvin. Välillä piti pidätellä, mutta välillä se meni todella hyvin.

Välillä neiti veti päänsä ihan kunnolla alas, en tiedä hakiko se tuntumaa alempaa, vai yrittikö kiskoa ohjia pois, mutta välillä se jäi sinne, välillä vain kiskaisi.

Tulimme puomeja ensin molempiin suuntiin ravissa ja sen jälkeen laukassa. Laukassa sain pidätellä taas hiukan enemmän ja varsinkin tehdä töitä sisäjalalla, koska poni tunki ihan järkyttävästi sisälle. En tiedä halusiko se tehdä itselleen hankaluuksia menemällä pienemmästä tiestä vai mitä, mutta välit jäivät ahtaiksi, kun neiti halusi mennä sisäkaarteesta.

Tässä näkyy hyvin mun tänpäivänen ongelma: istunta takana, jalat edessä ja kumara selkä. Lisäksi en päässyt käyttämään pohjetta niin hyvin, kun jalat valuivat eteen. Ja jos olisin siirtänyt niitä kovasti taaksepäin, olisin sinkoutunut laukasta joka askeleella ylöspäin kuin alkeiskurssilainen (epäilemättä tein sitä näinkin, en vain huomannut) koska ponin laukka tuntui aivan mahdottomalta istua. Hassua miten paljon ongelmia hiukan yli kuukauden tauko teettää...

Seuraavaksi siirryimme kavaletien pariin, puuomit nostettiin ylöspäin. Tässä ei tarvinnut pidätellä ihan niin paljoa, poni tuli paremmin kiinni esteiden välissä ja ne sujuivat omasta mielestä todella hyvin. Mutta jälleen kerran Huima halusi mennä sisäkaarteesta ja pari kertaa jäi ahtaaksi sen takia.

Vasempaan kierrokseen oli hiukan parempi, poni kuunteli jo hiiukan paremmin sisäpohjetta, mutta selvästi vain vähän pelleili.

Kavalettien jälkeen aloimme hyppäämään kuuden laukan linjan pystyä ja okseria yksitäisenä, kaarevasta tiestä, jossa oli kuitenkin aikaa suoristaa. Ne menivät hyvin, mutta esteen jälkeen poni pinkaisi aina menemään kuin raketti.

Kun hevoset olivat tulleen muutkin tehtävät ja koko radan, oli ponien vuoro. Tulimme ensin linjan, jonka perään tuli kahden laukan sarja, mutta sarjan ekalle en päässyt ollenkaan mukaan, koska itse olin menossa askelta myöhemmin, poni juuri nyt, joten tulin sen vielä uudestaan. 

Sen jälkeen tulimme vielä koko radan, johon tulikin pari kieltoa joita en tavallaan osannut odottaa. Taka-aivolokerossa se ei tietysti tullut yllätyksenä, mutta pari kertaa kun poni kielsi ihan hyvästä askeleesta ihan oikeasti sille 60cm pystylle, vähän mietin onko lemiponistani tullut oikea possu, vai alkaako ikä painaa. Onhan Huima tehnyt kenttähevosen uraa ja sen jälkeen vielä aika rankkaa tuntihevosen työtä.
Mukana mulla oli Salo Horse Show:n kaupoista ostettu 45cm aivan ihana (tylsä, tavallinen musta, jossa ei ole mitään koristeita, mutta se on IHANA) raippa ja sekin pääsi käyttöön kolme kertaa. Lisäksi tiesin kyllä, että poni saattaa olla melko innokas ja energinen, mutten todellakaan odottanut ihan tällaista pommia. Tuntui että jos vähänkin antaa ohjaa, poni lähtee teille tietämättömille.

Loppuverkoissa poni oli ihan hyvä ratsastaa, mutta edelleen todella kiireinen.

En jaksanut itse enää kauheasti panostaa, ilma kun oli reilusti yli kaksikymmentä astetta, varmaan yli kolmekymmentäkin, koska kentällä ei paljoa tuullut ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Ponilla olisi kyllä ollut energiaa vaikka kolmeen tuntiin, mutta hiestä märkä se oli ja vakavasti pesun tarpeessa. Lisäksi kun tuntihepoja ei ole harjattu sitten viime leirin, kun ne ovat vaan pullailleet laitumella, lähti Huimalta kamalasti karvaa kun sitä harjasi.

Tallissa Huima sitten osoitti mieltään, kun häntä uskallettiin kastella vesiletkulla.

Olisin kastellut koko hänen pään, mutta epäilin että se ei tekisi hyvää nahkariimulle. Nyt kuitenkin mietin että kastuuhan se riimu sateessakin kokonaan, niin miksei nyt sitten kerran olisi voinut päätä pestä...

Alatallin viemäri ei imenyt kauhean hyvin ja sepä olikin hauskaa, kun piti hikiviilalla vetää ponista vedet pois... ja seistä lätäkössä.

Ulos mennessä oli ponilla ihan kaaauhea kiire, eikä millään olisi malttanut pysähtyä kuvien ottamista varten. Ja kun vihdoin pysyttiin paikallaan, piti ruveta hinkkaamaan naamaa mun kylkeen ja käsivarteen. Olisi se muuten ollut ihan fine, mutta kova nahkariimu ei tee hyvää kun sitä hinkataan ei-niin-hellävaraisesti hieman palaneeseen käsivarteen.

Säikähdys ja sen jälkeiset ilmeet... molemmilla :D

xoxo

Kuulumisia, unelmia & tosi speciaaleja kuvia

Taas on vierähtänyt aikaa edellisestä heppapostauksesta. Ehkä syynä on laiskuus(?) ehkä se, etten ole pitkään aikaan saanut kuvaajaa, kun menen itsenäisesti Lotalla, tai ehkä syynä on se, että en ole tehnytkään mitään sen ihmeellisempää. Nyt kuitenkin ajattelin jotakin tänne väsätä ja päätin laittaa postausta kuvittamaan muutamia laidunkuvia.

Olen siis tehnyt iltatalleja, viime sunnuntaina olikin viimeinen kerta ja välillä olen käynyt räpsimässä kuvia laitumella höntsäilevistä heposista. Jotenkin se vaan aina menee niin, että kun mulla on kamera mukana, kaikki vaan syö ja ottaa välillä pari askelta sinne tai tänne, mutta kyllä sitten bailataan, kun kamera on kotona... :D

Iltatalleja tehdessä opin katsomaan entistä paremmin silmämääräisesti kuinka paljon heinää se oikein tarvitsee. Ennen se oli vähän sellaista hapuilua "onkohan tässä nyt varmasti..." yms, mutta nyt näen sen jo suht. hyvin. Hei, olen opinut jotakin! 

Hyvä puoli työssä oli myös se, että tallille tuli poljettua, vaikka ei olisi jaksanut, tai tehnyt mieli. Okei, tällainen mieliala oli tasan kerran ja siitäkin päästiin yli, kun pyörän rengas osui Melkkilän pihatien hiekkaan. Lisäksi sain taas kasvatettua Oma-hevonen-unelmaa, kun katselin hevosia laitumella ja mietin, miten voisin vain hakea sen tuolta ja mennä ratsastamaan, tai vaan harjata, tai puhdistaa karsinan. Voisin tehdä mitä haluaisin. 

Poninpallero on taas paisunut aivan kamalan pyöreäksi! :D

Kaikista "pahinta" koko unelmointihommassa on se, että tietäisin jo täsmälleen minkä hevosen haluaisin, mihin sen laittaisin ja mitä tekisin sen eteen. Ja vielä se, että hevonen sattuu olemaan myytävänä. Ei, en haluaisi ostaa hevosta, haluaisin sen ylläpitoon. Ensimmäinen oma hevonen + viimeinen vuosi peruskoulussa + sen jälkeen lukio = ei välttämättä paras mahdollinen yhdistelmä. 

Mutta tiedän sen, etten ole tätä heppailuharrastusta lopettamassa, joten sen puoleen se olisi "turvallista" juuri nyt. Yp-hevonen olisi paras mahdollinen, jos ei jaksa/pysty/halua enää, hevosta ei tarvitsisi alkaa myymään pois, vaan voisi vain yksinkertaisesti lopettaa ylläpidon. 

Voi voi... olisi helpompaa sanoa, että kyllä se varmasti joskus onnistuu, mutta kun en ole siitä niinkään varma, niin ei voi sanoa mitään. Täytyy tyytyä kärsimättömään odotteluun ja unelmointiin.

Aiheen vaihto, unelmista tosielämään. Eilen ratsastin Lotan ja koska oli niin kuuma ja hiostava, päätin mennä maastoon. Kävelin pitkään, musta on jotenkin tullut käynti-ihminen, kun ollaan maastossa, hui! :o  Lotta oli tosi mukavan rento ja hyvä ratsastaa käynnissä, joten ehkä senkin takia pitkitin käyntipätkää. Ravissa rouva innostui ja mentiin hiukan tavallista reippaammin, mutta ei mitenkään heikkopäisesti kaahottaen. 

Tein vielä extralenkin pitkälle hiekkatielle Melkkilän alapuolelle, jossa pääsee laukkaamaan kivan pitkää pätkää. Lottahan innostui vallan kauheasti, kun huomasi, että ollaan menossa sinne alas ja lähti hiukan enemmän eteen, kun nostin laukan, mutta sain sen pitkän pätkän aikana mukavaan, rentoon ja melko isoon ja hyvin pyörivään laukkaan. Toisessa päässä käännyin ympäri ja yritin kävellä hiukan matkaa takaisin, mutta Lotta ei sitä halunnut, joten annoin periksi ja laukkasin myös takaisin päin ja kävelin loppumatkan tallille.

Menin vielä hetkeksi kentälle, koska olimme olleet maastossa vain joku päälle puoli tuntia. Ensin menin rentoa kevyttä ravia ja yritin saada Lottaa mukavasti tuntumalle ja alaspäin, mutta se ei oikein tahtonut onnistua. Päätin ottaa satulan pois, koska yleensä sillä saan rouvan tosi rennoksi, mutta Lotta saikin ihme hepulin satulan pois ottamisesta ja kiisi ympäri kenttää, kun minä yritin ravata rauhallisesti. Lopulta sain sen mukavan rennoksi ja sehän menikin lopputunnin todella nätisti.

Olin myös erään tuntihevosen kanssa maastossa toisen hepan seurassa. Olin ihan innoissani, kun opettaja pyysi minua mukaan, ajattelin että jes jes jes nyt pääsen taas Huimiksella maastoon niinkuin viimevuonna, mutta mitenkäs kävikään. Pilvilinnat romahtivat, kun kuulin opettajan sanovan niin Lotta ota sä se Maucca... Maucca. Miksi? Miksimiksimiksi? 

No, maasto sujui ihan hyvin, vaikka Maucan piti kaikkea vähän kyttäillä. Mun piti mennä ekana, koska takana tuleva toinen suokki Pulu oli sellainen, että lähti mielellään vetämään ohi, joten Maucan leveä ahteri piti sen aisoissa. Näin jälkeenpäin mietin, että ehkä Maucca oli sen takia hyvä vaihtoehto, kun se on yhtä leveä kuin korkea, niin sen ohi on hankala mennä. Ja lisäksi Maucan hidas käynti saa myös Pulun kävelemään hitaammin. Ei se maasto nyt ihan kamala ollut, vaikka en Maucasta edelleenkään yhtään tykkää.

Ja niin, mulla on huomenna, keskiviikkona estevalmennus, pääsen hyppäämään ekaa kertaa leirin jälkeen, joten luultavasti se tulee menemään joko ihan penkin alle, tai todella hyvin. Päätin ottaa uljaaksi ratsukseni Huimiksen, koska en vain voinut vastustaa. Se vaan on se ylimmäinen ja ihanin. Joo, ajattelin myös, että tän valkan jälkeen rupeen menemään Mimmillä, että voin mennä kisoissa sitten sen 80cm. En sitten tiedä tuleeko se onnistumaan, vai menenkö vain Huimalla ja Huimalla, koska se on niin iiihhana. Ja haluaisin myös Huimiksen aluekisoihin, ehkä sen 70cm, koska aluekisat ovat kentällä ja siellä ei yleensä ole ongelmia. Katsotaan nyt. 

Kärpäset ja paarmat kiusaa, nyt on ollut ihan älyttömästi paarmoja!

xoxo

Tie naisen sydämeen käy kenkien kautta

Näinhän se on ja tänään sen huomasin. Lähdimme aamupäivällä yhdentoista aikoihin Turkuun, kauppakeskus Myllyyn, jossa menimme ensimmäiseksi Rossoon syömään. Söin taas erityisen hyvän pippuripossun ja sen jälkeen lähdin metsästämään shoppailtavaa.
Kokeilin Halosella erästä mekkoa ja vahingossa jätin kännykkäni sovituskoppiin. Ehdin käymään lähes koko toisen kerroksen vaatekaupat läpi, kunnes vasta huomasin erään tietyn tärkeän esineen olevan hukassa. Koska olin ollut sovituskopissa Vero Modan lisäksi ainoastaan Halosella, päätin käydä siellä ensin. Ja kassalta kysyessäni sieltähän se löytyikin.

Sitten lähdimmekin XXL:ään ja siellä hurahtikin sitten lähes kaksi tuntia. Iso kauppa ja paljon ostettavaa. Löysin kasan erilaisia ratsastuskypäriä, mutta en ainuttakaan kivaa ja sellaista, minkä haluasin. Mielessä kummitteli lenkkarit tai juoksukengät, mitkä tarvitsisin ja äkkiä nekin löytyivät.

New balancen iiiihanat siniset juoksukengät

Lisäksi XXL:stä mukaan tarttui yksi valkoinen kauluspaita, jota voisin ajatella kisoihin laitettavaksi...

... sekä pinkki urheilupaita.

Kenkäosastoa eteenpäin mentäessä löysin aidot Converset joiden hinta pyöristettiin naurettavan pieneksi, joten olihan nekin pakko laittaa pakettiin ja koriin.

Eikä ostokset toki loppuneet siihen. Kaupasta löytyi myös sata paria sukkia, kännykkäkotelo, kaikkia mahdollisia ja mahdottomia terveys- ja superfood jutuja yms.

Lisäksi käytiin jossain hassussa sisustuskrääsää, kenkiä ja laukkuja myyvässä kaupassa, josta löysin vielä yhdet kengät. Matalakorkoiset kengät, jotka sopivat erinomaisesti uuden hameeni kanssa.

Kotiin palatessa olikin monen monta kassia ja kenkälaatikkoa. Punnitse & Säästä -kaupassakin tuli käytyä ja sieltä tuli hyvä saalis: Tangoja, muutama Cream Soda, jonkun ihme kookosvesi ja vähän lakritseja.

Niiden lisäksi oli vielä jos jonkin näköistä tarpeellista pikkutavaraa:

(Miksei nää kuvat tuu oikein päin??)

Hähää nappasin kirjakaupasta ensimmäisen osan Mustan Tikarin Perintö -sarjaa, joka on tavallaan "Spin-Offia" Mustan Tikarin Veljeskunta-sarjalle. 

Tämä kuvasto tuli mukaan vain siksi, koska suunnitelmissani oli ostaa GoPro-kamera, mutta nyt olen jo ajatellut vähän muuta enkä ole varma haluanko sitä, joten päätin selata kotona kuvastoa ja tutkia mitä oikein haluaisin.

Tältä näytti meidän ostokset, jotka oli tosiaan tehty about kolmessa tunnissa.

Sellainen päivä Myllyssä tänään, kohta puoliin lähden antamaan hepoille iltaruuat Melkkilään ja otan kameran mukaan, jos sattuisi olemaan jollakulla hepalla kivaa iltatreeniä laitumella.

xoxo