Mutta asiaan. Menin koulukisoissa tänään myös Lotalla, uskaltauduimme raviohjelmaan. Olin tallilla aamulla seitsemän jälkeen sykeröttämässä kahta heppaa ja olin heti aikataulustani jäljessä. Olin suunnitellut, että näin hieman kokemattomampana sykeröttäjänä yhteen hevoseen kuluu noin puoli tuntia, eli olisin kahdeksan jälkeen valmis molempien kanssa. Mutta loppujen lopuksi olin vasta kaksikymmentä vaille yhdeksän saanut molemmille hepoille sykeröt.
1 Herätyskello soi tosiaan kuudelta ja torkuin siinä jonkun puoli tuntia / 2 Aamupalaa / 3 Olin myöhässä aikataulusta kun lähdin niin myöhään... / 4 Valmiina sykeröttämään hepo
1 Lotta oli katsonut asiakseen maata koko yön tuoreessa läjässä... / 2 Lotan sykeröt / 3 Dandyn sykeröt / 4 Lotalla alkuverkoissa maastossa
Lotalla lähdin maastoon mustat lökärit valkoisten housujen päällä ja kisatakin tilalla Melkkilän hieman nuhjuinen seurafleece - olimme siis erittäin hieno näky: hevosella sykeröt ja valkoinen huopa ja ratsastajalla vaatteet joita pidän kotisohvalla...
Lotta tuntui tosi hyvältä ratsastaa. Se oli pehmeä ja rento, eikä kiiruhtanut yhtään. Ravi oli hyvää, samaten laukka ja hevonen tuntuikin aivan loistavalta verryttelyssä myös kentällä. Tein kentälle päästyä ympyröitä ja vaihtelin suuntaa, yritin pitää ohjat käsissä, kun ne tuppaa aina jotenkin salakavalasti löystymään.
Lotasta en kuvia oikein saanut ja nekin mitä tuli olivat tosi huonoja, joten hänen osalta postaus jää aika köyhäksi. Kuitenkin heti kun pääsin maneesiin, Lotta jännittyi niin kamalaksi, ettei ollut enää mitään tehtävissä. Se hirnui tarhakaverille Lakille, joka alkoi riehua tarhassa kuin heikkopäinen ja Lotta itse taas ei enää keskittynyt yhtään mihinkään. Ravi, joka oli ollut ah-niin-hyvää, oli todella huonoa tahdittamista, jossa ei pystynyt oikein mitään tekemään.
Lotta halusi vain pois, mutta itse hammasta purren suoritin raviohjelman loppuun happamasta olostani huolimatta. Eihän se hevosen syy ole jos sitä jännittää, maneesissa ei ollut ketään Lotalle tuttua hevosta, eikä rouva ole ollut kisoissa varmaan moneen vuoteen.
Loppujen lopuksi ohjelma oli todella helppo ja arvostelu niin mukava, että meidän paperissa seisoi yksi kahdeksikko, yksi seiska ja loput kuutta ja puolta tai kutosta. Sanalliset arvostelut olivat aikalailla täsmällinen, tahdikkaammin, ja saisi rentoutua. Loppuarviossa kehuttiin istuntaa (siitäkin kasi!) ja sitä kuinka rauhallinen olin, vaikka hevonen oli todella jännittynyt. Ihana Lotta ♥
Kun Lottaa oli kiitelty ja rapsuteltu tarpeeksi, veimme sen tarhaan ja mulla oli hiukan alle puoli tuntia aikaa syödä ja katsella ratoja. Kanttiinissa myytiin erittäin hyviä pitsapalasia ja söinkin niitä kisojen aikana kokonaiset kaksi! (toiselle kävi huonosti kun päällinen putosi turpeeseen ja sain syödä pelkkää pohjaa tomaattikastikkeella..)
Kotoa olin ottanut pienen paketillisen nuudeleita, jolle kävi pieni accidentti. En saanut pakettia millään auki, joten repäisin kunnolla ja kolmen millin mittaisiksi palasiksi murskatut nuudeliatomit sinkoutuivat joka ilman suuntaan. Syötäväksi jäi ehkä kaksi ruokalusikallista, paketti kun oli vain 600 grammaa...
1 Pitsaa ♥ / 2 Nuudeliongelma / 3 Sinkkinovellerakkaus
Kun nuudelit oli siivottu ja ruuat syöty (ja Dandy oli päästellyt raviohjelman kunniakierroksella sininen rusetti suitsissa) oli minun aika ottaa herraponi alle ja lähteä verryttelemään. Poni tuntui aivan hirveältä alkuun. Se ei kuunnellut yhtään ja kulki vain jännittyneenä pää pystyssä.
Kuitenkin jonkun puolen tunnin päästä se kulki todella kivasti ja maneesin verkassa en kovin paljoa enää viitsinytkään työstää, ettei poni väsähdä.
Odottelin parin ratsukon ajan vuoroani ihan vain kävellen ja rataa kertaillen ja sisällä odottaessa tein pohkeenväistöpätkiä ja takaosakäännöksiä päädyssä, kouluaitojen ulkopuolella, missä oli erittäin rajallisesti tilaa.
Radalla Dandy taas yllätti positiivisesti ollessaan niin mukava. Se oli pehmeä ja ehkä vähän jopa tahmea. Huomasin heti, että olin verkannut ehkä sen kymmenen minuuttia liian kauan, koska ponia sai kokoajan hiukan puskea eteen. Ei sillä että se olisi haitannut, koska puskemallahan se menee kaikista parhaiten - paperissa vain luki jokaisessa alkuradan kohdassa rohkeammin eteen.
Poni oli todella hyvin kuolaimella, eikä noussut liian ylös kertaakaan edes suoralla uralla, mitä teki verkassa aina. Siirtymät onnistuivat ja edes lisäyksissä se ei valunut liian pitkäksi tai matalaksi. Laukka oli hyvä ja laukat eivät vaihtuneet. Uskalsin mennä aika huolettomasti, Dandy kyllä vaihtaa laukan jos pyytää, mutta ei ole vaihtanut mulla kouluradan lävistäjällä kertaakaan.
Pahoittelut, tuo video ei suostunut tarkentumaan kuin vasta ensimmäisen minuutin kohdalla, jokajäi harmittamaan koska olisin halunnut nähdä nuo keskiympyrät vähän tarkempina...
Radan jälkeen oli kyllä hirmu tyytyväinen olo. Poni oli mennyt niin hyvin ja rennosti koko radan, että olin ihan varma että ruusuke tulee. Ja osuin kerrankin oikeaan, pääsin kolmanneksi ja kerrankin kukaan ei mennyt ohi! Näin siis saimme Dandyn suitsiin toisenkin ruusukkeen, tällä kertaa valkoisen.
Ärsyttää kun kuvissa kaikki valkoinen paloi pois ja näyttää aika hölmöltä kun housut hohtaa...
Ja Maucca ja Nea tietysti vei luokan voiton, joten pitihän pari yhteiskuvaakin ottaa. (Ikävä kyllä tasan yksi niistä näytti siltä että sen kehtaisi julkaista jossain...)
Esinepalkintona sain tuollaiset nahkaiset kannus(?)remmit, joissa on blingiä soljissa. Hienothan nuo ovat, mutta nyt kun oisi vielä ne omat kannuksen niin olisi kiva... :D
♥
xoxo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti